134# Semmottis

Semmottishan se viikonloppu sitten taas meni; nopeasti, eikä mitään järkevää aikaansaannosta.

Perjantaina oli illasta duunipaikan pirskeet. Tai semmonen virkistysjutska. Käytiin siinä keilaamassa ja syömässä, ja sen jälkeen lähdettiin parin kollegan kanssa vielä jatkoille. Tulipahan taas juopoteltua, neljän viikon tauon jälkeen. Muisti kyllä säilyi onneksi. Jostain syystä tajusin jo lähteä hyvissä ajoin ennen pilkkua. Tosin jouduin silti maksamaan yötaksan. Monesti mä olen vaan kävellyt bussiin, mutta nyt vaadittiin oikein maksukin.

Lauantai meni sitten tietenkin makoillessa ja potiessa. Kävin kaupassa ja söin kanaa, ja en oikeastaan muuta saanutkaan aikaiseksi. Jälkeen päin ihmettelin, mihin koko päivä katosi. Itse asiassa en muista päivästä muuta kuin katsoneeni Uutisvuodon, joka oli hauska. Vieraina olivat molemmat jäljelle jääneet presidenttiehdokkaat. Hyviä ukkojahan ne ovat molemmat, mutta sanotaanko että toisen ehdokkaan kannattajat ärsyttävät minua enemmän.

Sunnuntaina yritin käydä vähän ulkoilemassa, mutta oli sellainen vittumaisen kylmä ilma, että en montaa kilsaa kyennyt. On niin kurjaa kun pitää olla talvi. Varsinkin kun lupasivat ennätyskylmää ties miten pitkään. Kuka nauttii palelemisesta, mä en tajua. Kesällä pystyisi tekemään niin paljon enemmän kaikkea.

Porukat olivat tulossa Sri Lankasta... Sri Langasta, ja olivat pyytäneet käymään kaupassa. Joten kävin, ja ostin heille perustarvikkeita. Kaupassa iski sen verran kova kusihätä, että piti mennä suorittaa ostokset nopeasti ja juosta kotia (ilmeisesti kylmä kaventaa rakon tilavuutta vielä entisestään?) urinoimaan, ja palasin sitten vielä Filmtowniin ostamaan 850 grammaa irtokarkkeja. Mä olen ollut kuukauden karkkilakossa, vähempi määrä ei riitä.

Söin lauantaina valmistamani kanan loppuun ja napsautin saunan päälle, pakkasin porukoiden talvitakit veskaan ja lähdin lentokentälle. Ärsytti, kun olin kattonut Finavian sivuilta että kone on 15 minuuttia etuajassa, mutta paskat se mitään oli. Jouduin odottamaan kolme varttia kentällä, mutta porukat kuitenkin löytyivät. En ollut luvannut tulla vastaan, joten he eivät odottaneet minua, joten oli vähän vaikeuksia pongata heidät tuloaulasta, etteivät pääse livahtamaan ohitseni taksiin. Noh, tulipahan jotain käyttöä rilleille.

Miespuolisille Naiskaunetta arvostaville odottajille tiedoksi, että siinä tuloaulan Alepan kassalla on mainitsemisen arvoinen tummahipiäinen kaunotar, kannattaa käydä tsekkaamassa ;)

Oli kylmä, ja porukoilla hellevaatteet vain mukana, joten talvitakit tulivat tarpeeseen. Siinä lentokentän likellä on puolen tunnin ilmaispaikat joista harva tietää, mutta siihen ajaminen on vähän haastavaa - etenkin kun lentoasemaa rakennetaan jatkuvasti ja aina reitit ovat muuttuneet edelliskerrasta. Joka tapauksessa sain porukat kotiinsa ja lämpimään saunaan ja makkaraakin löytyi jääkaapista.

Mut joo, eipä mitään ihmeempiä. Semmottis se meni, se viikonloppu.

133# Tammikuun tarkastelua, yhteenveto

Huh, että tämäkin päivä koitti viimein. Tarkoitushan oli olla koko tammikuu

a) tipattomalla
b) laihiksella

mutta kun pomo järkkää virkistysillan tälle perjantaille, niin ei voi mitään. Tähän asti tipattomuus kesti hienosti, muutaman kerran teki viinaksia mieli, mutta ei mitään tiukkoja paikkoja. Se yllätti minutkin; olin varautunut niin paljon pahempaan suun napsaamiseen. Ja ilman firman juhlia tipattomuus olisi voinut jatkua vaikka miten kauan (seli seli). Joka tapauksessa, hiukan jännittää tänään kuppia kallistaa, kun ei ole liki neljään viikkoon hapanta maistellut.

Mä luin joskus jostain lehdestä, että alkoholi säilyy solumuistissa kolme viikkoa. Eli jos olet dokaamassa, ja sen jälkeen et juo mitään esim. kahteen viikkoon, ja kun menet sitten kaljalle, niin elimistö "tunnistaa" vanhastaan alkoholin, ja lyö koneet käyntiin. Mutta jos aikaa on kulunut yli kolme viikkoa, elimistö on "unohtanut" mitä pitikään tehdä kun alkoholi putkahtaa elimistöön. Vähän sama kuin ensimmäistä kertaa juodessa. Noh, kun en ole mikään terveysalan ammattilainen niin en ota siihen kantaa suuntaan enkä toiseen.

Laihis puolestaan sujui odotuksia paremmin. Kun laihis oli ensimmäiseni, niin en ollut varma miten käy, mikä tavoite on mahdollista saavuttaa jne. Olin asettanut tavoitteeni 4,1 kg:n pudotukseen, mutta eilen omaksi hämmästyksekseni punnitsin itseni 5,8 kg kevyemmäksi kuin neljä viikkoa takaperin. Uskomatonta. Melkein 6 kiloa lähti. Viimeisen neljän päivän aikana lähes kilon.

Ei se kyllä sinänsä näy missään, mitä nyt housut tuntuvat vyötäröltä vähän väljemmältä. Mutta samanlainen kaljamaha tervehtii peilistä kuin joulukuussakin. Mutta tulokset olivat rohkaisevia, olen nyt ihannepainossani. Mä luulen, että pystyisin laihduttamaan vuodessa ehkä 15 kiloa, jos sellaiseen olisi minulla varaa ja se olisi pakko tehdä.

En voi sanoa laihduttamista vaikeaksi. Se ei vaatinut mitään erityisiä taitoja. Osasin kävellä ennen laihikselle siirtymistäkin. Ja muuta mä en oikeastaan tehnyt, muuta kuin luovuin viinasta, sipseistä, karkista ja limusta, ja vähän kyttäsin miten paljon syö mitäkin. Ja liikuin. Koitin myös vähän parantaa lihaskuntoanikin; vaikka lihastoni on edelleen vitsi, niin huomasin kuitenkin joitakin edistystä. Jos ennen jaksoin tehdä kolme punnerrusta, niin nyt pääsen jo neljäänkymmeneen. Ja ihan saman päivän aikana :D

Mutta jooh. Vittumaista se laihiksella olo kyllä oli. Tai no, en tiedä nyt siitäkään. Kyllä hammaslääkärissä tai työhaastattelussa on kurjempaa. Mutta toki se otti pannuun se jatkuva nälässä oleminen, sitä muuttuu niin pahanpäiseksi ja ilkeäksi kun on nälkäinen. Ja se stressi kun piti kyttäillä syömisiä ja laskeskella kaloreita. Ja sitten kun väsyneenä työpäivän jälkeen piti lähteä vielä kymmenen kilometrin lenkille nälkäisenä. Kylmäkin oli, jalat tohjona. Joka askeleella sattuu... yäk. Ehkä laihiksella olisi mukavempaa kesällä. Olisi ainakin se paleleminen poissa. Ja voisi harrastaa pyöräilyä, joka on tehokkaampaa kuin tuo lampsiminen. Tietysti se lumihangessa kahlaaminen poistaa varmaan jonkun ylimääräisen kalorin sekin.

Eilen söin about tuhat kaloria päivän aikana. Heräsin klo 6.30, menin nukkumaan 23.45. Siinä välissä työpäivä, jonka jälkeen 12-13 km lenkki. Tänään nautin 5000 kalorin pommin aamiaisineen, lounaineen, pihvineen ja viinoineen, liikkumatta sen enempää mitä keilaradan vauhdinottoradalla joutuu muutaman askeleen tekemään. Eiköhän se kuusi kiloa ole taas ensi viikolla seuranamme.

Ai perkele, melkein unohtui antaa viimeinen laihdutusvinkki. Kas tässä:

Olet varmasti kuullut, miten aamiainen on päivän tärkein ateria? No, sehän on selvä, että se on kakkapuhetta se semmoinen. Mitä kauemmin pystyy lykkäämään aamiaisen syöntiä sitä parempi. Ja jos on pakko jotain syödä, niin sitten erittäin kevyesti jotain pientä. Jos ahnehtii heti herättyään (kuka edes pystyy? englantilaiset?), niin nälkä on kuitenkin heti mutkan takana. Jos aamiaisen pystyy jättämään väliin ja sinnittelemään lounaaseen saakka tyhjin vatsoin, niin sehän on yksi ateria vähemmän, monta sataa kaloria vähemmän.

132# Ruuhkamaksu

Eipä ole kauaa kulunut Yleverosta, kun jo seuraavaa maksua kaavaillaan. Ruuhkamaksu. Sellainenhan on käytössä muuallakin maailmassa, ja kätevästi on saatu nyhdettyä rahaa taas valtion pohjattomaan kassaan. Ja ei epäilystäkään, etteikö se Suomeenkin tule, tänne verojen paratiisiin.

Asiaa on siis ehdotettu, mutta kun aihetta tutkii enemmälti niin huomaakin, että siihen on jo kellonajatkin lyöty lukkoon, koska ruuhkamaksua peritään. Luultavasti metodi on mietitty jo myös, sekä hinnat. Meneekö maksu ajettujen kilometrien mukaan vai onko sitten ihan tullinkopit teiden varsilla. Saapa nähdä. Oli niin tai näin, niin varmaa maksun tulemisen lisäksi on se, että se nousee vuosi vuodelta ja kellonajat ovat kohta 24h voimassa.

Mutta kyllähän nyt Suomen täytyy maailma pelastaa. Kun on se ilmastonmuutos ja kaikkea. Kysykää vaikka näiltä Haaviston porukoilta. Sillähän ei ole mitään väliä, vaikka päästösäästö on yhtä tyhjän kanssa; todennäköisesti Intiassa lisääntyvien vauvojen piereskely kuormittaa maapalloa viikossa yhtä paljon kuin Hesassa säästetään pakokaasuissa vuodessa.

Jokin ehdotti maaseudulle ruuhkattomuusmaksua. Enemmän ideaa siinä olisi.

131# Hajanaisia ajatelmia

Viime aikoina on mielessä pyörinyt seuraavaa:

1) Jokaisen taakka. Mä olen aika varma, että jokaisella on sellainen kannettavanaan. Se on jokin sellainen elämää haittaava juttu, kuten sairaus tai köyhyys tai paska lapsuus tms. Samaa taakkaa ei kuitenkaan näytä olevan kenelläkään muulla ja sekös jos mikä mielen katkeroittaa. Lukekaapa näitä vuodattavia blogeja niin huomaatte. Ja kyllähän kitistä saa maailman epäreiluudesta, ilman muuta. Koska maailma nyt on kovin epäreilu ja kova ja muutenkin vittumainen paikka. Mutta avain ei ole siinä, miten taakasta pääsee eroon, vaan miten sen kanssa pystyy elämään. Niin ja pitää muistaa, että muilla on omat taakat kannettavanaan, näkyi se tai ei. Että ei tässä oo helppoa muillakaan.

2) Sauna. Jumalauta se on mahtava keksintö. Mä olin koko eilisen päivän aivan jäässä. Sormia oikein särki kylmästä. No, eihän mulla tietenkään ole hanskoja koska en ole homosmanni, sellaiset kun kuuluvat gay-miehen imagoon. Isä sen taisi minulle lapsena opettaa. Muistan, kun olimme kerran jouluna hänen kanssaan hautausmaalla. Pakkasta oli varmaan kaksikymmentä astetta kun se urhoollisesti kairasi sellaista rautaista lyhtykeppiä routineeseen maahan paljain käsin. Vau.

Mutta silti paleltaa kauttaaltaan muutenkin. Onneksi on sauna. Se on vähintään yhtä hyvä keksintö kuin sähkö tai televisio tai internet tai auto. Mä en voi tajuta ihmisiä, joilla on himassaan oma sauna, mutta eivät käytä sitä.

Ja totta munassa puusauna on paré ku sähkösauna, vaikka tietysti työläämpi eikä kaupungissa kovinkaan mahdollinen.

3) Ammatit. Vaikken mikään rikas ole, niin aatesuuntaukseltaanhan mä olen porvari. Porvarius tuntuu olevan varsin vihattu asia yhteiskunnassamme - ja näin on ollut aina. Mun mielestä on reilua, että se joka on elämässään menestynyt niin se ei ole muilta pois eikä hänelle pitäisi kehittää mitään rangaistuksia, kuten vaikkapa korkeita veroja. Ei, kaikille sama veroprosentti, se on reilua.

Köyhyys on useimmiten omaa syytä - siis ainakin Suomessa. Ja jos ei käy töissä ja elelee tuilla, niin kenes rahoilla nekin on sitten maksettu? Ettei vaan porvarien? Jos ne tuet ovat niin perseestä, niin olisivat ilman saatana. Ei niitä ole ymmärtääkseni pakko kenenkään vastaanottaa. Kuka ei nauti rahoistaan, niin sillä olisi syytä olla hankkimassa sitä.

Meinas lipsahtaa nyt täysin sivuraiteille. Ammateistahan nyt oli puhe. Jos mun pitäisi valita Top-3 ammatit joita arvostan - ja joista minusta itsestäni ei todellakaan olisi, niin varmaan ykköseksi laittaisin poliisin. Kyllä järjestys pitää olla yhteiskunnassa, tai muuten ei tule mitään.

Kakkoseksi ehkä lääkäri. Tai no, ehkä joku matalapalkkainen hoitohenkilökunta. Paskalla palkalla hoitavat ihmistä, ja vaihtavat vanhusten vaipat ja tekevät muitakin puistattavia juttuja. Onneksi heitä on.

Kolmas on vaikeampi. Pitkän pohdinnan tuloksena valitsen maajussin. Voiko sellaisen valita? Tiedättehän, joka viljelee mulle voileivän ja teurastaa mulle jauhelihan. Mähän kuolisin nälkään ilman näitä tyyppejä. Enkä usko että olisin ainoa. Kuka osaisi muka metsästää eläimen pataansa? Noh, mun broidi esimerkiksi, joka ammuskelee tiluksillaan jos jonkin näköistä eläintä. Se syö jopa autojen alle jääneitä eläimiä. Mutta se onkin jonkinsortin kaheli.

Semmosta siis tänään.

130# Vankila

Oletteko katsoneet telkkarista torstai-iltaisin kakkoselta sitä "naiskakolaa"? Viime vuonna tuli mieskakola. Tai poikia ja tyttöjähän ne vasta ovat, kun ovat alaikäisiä. Siinä joukko pahiksia on viety leikkivankilaan; niille näytetään millaista vankilassa on, ja vähän niin kuin varoittelevat että miten käy jos vielä hölmöilevät.

Kaikilla on koko joukko rikoksia takana, ja jos minulta kysyttäisiin niin ne olisi pitänyt passittaa jo ajat sitten linnaan. Kun niitä kakaroita katsoo, niin huomaa kyllä miten vituillaan niiden ajatusmaailma on. Hakkaavat ihmsiä, ryöstelevät, tehtailevat rikoksia, käyttävät päihteitä jatkuvasti. Pielessä on siis se, että he eivät osaa selittää mistä heidän käytöksensä johtuu, mutta "niin vaan tapahtuu". Sitten joko naureskellaan päälle tai uhotaan muuten vaan "mä en ala kattomaan semmosta yhtään, mää veän turpaan heti kato". Ei mikään "vaan tapahdu" ja kyllä itsehillintää pitää olla sen verran, ettei ala heti mäiskimään muita. Ja jos ei ole, niin sellaisen paikka ei ole muiden ihmisten joukossa.

Useimmat niistä ovat vielä ihan hyvistä perheistä, tai ainakin vanhemmat vaikuttavat täyspäisiltä. Silti kakarat on pitänyt teljetä laitokseen jo ajat sitten. Ja vaikka miten kertoilevat, että nyt pitää ottaa tilanne haltuun ja ryhdistäytyä, niin jokaisesta näkyy etteivät tarkoita sitä. Vain ajan kysymys milloin linna kutsuu oikeasti.

Kaksostytöt, jotka vaikutti olevan kaikkein eniten pihalla eivät kestäneet Kakolan leikkivankilassa kuin päivän; sen jälkeen luovuttivat. Uskomatonta... noh, toisaalta kun katseli sitä niiden kotimeininkiä, niin enpä ihmettele. Äiti osti 15-vuotiaille tyttärilleen viinaa ja röökiä, joita lapset sitten ilmeisesti päivittäin nauttivat. Sinänsä erikoinen tapa osoittaa jälkikasvulleen inhonsa heitä kohtaan. Hirttoköysi ja giljotiini olisivat inhimillisempi tapa.

Eilen sitten katsoin vahingossa Yleltä tulleen Prisma: Eristyssellissä -dokumentin. Oli aika vakuuttava kyllä. Vähän jenkkimeininkiä tämän Kakolan sijaan. Coloradossa on vankila, jossa vangit olivat 23h vuorokaudessa pienessä kopissaan, eristyksissä muista. Päivittäin oli vain tunnin verran liikuntaa yhtä mitättömässä muutaman neliön kopissa ja vartin verran suihkua. 23h/vuorokaudessa, 7 päivänä viikossa, 52 viikkona vuodessa. Vangeilla oli mahdollisuus edetä portaittain kohti parempia oikeuksia mikäli käyttäytyivät hyvin; neljännelle portaalle päästyään he pääsisivät yleiseen vankilaan. Mutta jos töppäsi, putosi portaikossa alaspäin. Joka tapauksessa, neljännelle portaalle pääseminen vei parhaimmassakin tapauksessa 1,5 vuotta.

Sinänsä sinne vankilaan ei jouduttu tuomion tai tehdyn rikoksen vuoksi, vaan nimen omaan käytöksen vuoksi. Jos oli esimerkiksi väkivaltainen muita kohtaan. Tuomion pituus ei vaikuttanut myöskään asiaan, ja sieltä saattoikin vapautua suoraan vapaalle jalalle, kärsittyään ensin vuosia yksin pienessä kopissa. Dokumentissa seurattiin vankia, joka vapautui parahiksi. Hän oli ollut eristysvankilassa viisi vuotta ja pääsi suoraan vapaalle jalalle.

Pisimpään ollut vanki oli ollut siellä kopissa 13 vuotta. 13 vuotta ilman, että olisi päässyt käymään ulkona, raittiissa ilmassa, auringon paistaessa naamalle tai tuulen puhaltaessa iholle. Miettikääpä sitä.

Vuosikausien elämä pienessä kopissa tietenkin jätti jälkensä vankeihin. Eihän kukaan täysijärkisenä sellaisesta selviä. Vangit tulivat entistä hullummaksi, ja entistä vaarallisemmiksi. Eristys vaikutti älykkyyteen, muistiin ja yleiseen ajatusmaailmaan, he lakkasivat ajattelemasta rationaalisesti.

Ja sitten heidät päästettiin suoraan vapaalle jalalle kun olivat tuomionsa kärsineet. Sääliksi käy seuraavaa vastaantulijaa.

Veti kyllä aika hiljaiseksi. Naiskakola sai kyllä aika naurettavan leiman tuon jälkeen. Ohjelman voi muuten katsoa tuolta jos kiinnostaapi:

http://areena.yle.fi/video/1327343413966

129# Presidentti, osa 2

Kai mun täytyy kans kommentoida eilisiä vaaleja hiukan.

Kävin kymmenen jälkeen äänestämässä paikallisessa koulussa. Edelläni oli vain kaksi äänestäjää, joten ei tarvinnut paljoa jonotella, toisin kuin esmes eduskuntavaaleissa.

Illalla sitten telkkari pauhasi tuloksia, ja sivusilmällä seurasin Hesarin sivuilta tilanteen etenemistä managerin peluun ohella. Hommahan meni just niin ku mää ajattelinkin; Haavisto jyräsi kakkoseksi, joten ei tullut turhaan häntä äänestettyä. Väyrysen vitutus oli kyllä lähes käsinkosketeltavaa. Saatikka Lipposen; oikein nauratti kun kehuttiin hyvää ehdokasta ja onnistunutta kamppanjaa, ja äänivyöry oli 6%:n luokkaa. Miksei voinut sanoa, että meni perseelleen tää homma, eikä pelkästään tämä presidenttijuttu vaan tässä on nyt pidemmän aikaa ryssitty asioita? Ei olisi ollut liioiteltua kannatusjoukkojenkin kääntää vaan kylmästi selät ja saatella epäonnistuja mädillä tomaateilla ulos loskapyryyn?

Joka tapauksessa, nyt sitten äänestämään Niinistöä. Ukko on jahkailija ja muutenkin herättää minussa vähän epäluuloa, mutta onhan se nyt parempi kuin joku haaviauki-tyyppi. Onneksi Niinistön tilanne on siinä mielessä helpompi, ettei hänen tarvitse kalastaa kuin 13% rannalle jääneiden äänestäjien äänistä. Ja toivottavasti näitä takinkääntäjiä on muitakin minun lisäkseni.

Sitä mä vaan ihmettelen, että miten se Haavisto oikein tokalle kierrokselle pääsi. No jaa, onhan kansa äänestänyt Halosenkin kahdelle kaudelle presidentiksi, joten sinänsä ei yllätä (ja vaalien suurin voittohan siinä on, että tämä Halos-kakku on nyt lusittu).

Mut Haavisto?! Eihän jätkällä ole minkäännäköistä koulutusta eikä ammattia ja työkokemus on olematon. Puolisollakin oli kahnauksia poliisin kanssa. Koska kaikille Presidentin kansliassa työskenteleville tehdään turvallisuustarkastus, niin miten on mahdollista että kyseinen puoliso läpäisisi sen? Ai niin mutta mä unohdin, lakihan ei olekkaan kaikille sama.

No mutta joka tapauksessa, toivotaan että enemmistön ajukopissa olisi nyt sen verran hippuriikkinen järkeä että valittaisiin maahan oikea presidentti.

Eli Niinistöä odotellessa.

128# Tammikuun tarkastelua, osa 3

Tipattomuus on sujunut yllättävän helposti. Kolme viikkoa kulunut, eikä mitään elämää suurempia kiusauksia. Olen oikein yllättynyt.

Laihiksessa oli viikon tavoitteena keventää itseään 1,2 kg. Tavoitteesta jäätiin kovasti; ei lähtenyt kuin 0,7 kg. Tosin, tämä olikin tiedossa. Vaikka olen tehnyt tasaisesti harjotusta ja syönyt alkuviikolla kevyesti, niin menin tyhmyyksissäni torstaina punnitsemaan itseni ja tulos oli jo silloin erittäin huono. Meni taistelutahto. Lisäksi lauantaina lipsahti totaalisen syöpöttelyn puolelle, ja lumimyrsky oli "tuhonnut" kävelyreittini. Siitä ei päässyt enää menemään kuin suksilla. Siksipä lauantaiksi ja sunnuntaiksi kaavaillut pitkät lenkit jäivät välistä. Loppujen lopuksi oudoksun, että lähti noinkin paljon kropasta. Olin jo varautunut jopa painon lisääntymiseen. Joka tapauksessa, 4,9 kg on yhteistulos. Kyllä se vitonen pitäisi nyt saada rikki.

Laihdutusvinkki nro 3 (vaikka se eräitä lukijoita ärsyttääkin):

Monestihan saapi lukea laihdutusprokkiksessa kärsivien herkuttelupäivistä. Että sellainen vietetään kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa tms. Silloin syöpötellään yli äyräiden, niin paljon kuin haluaa ja mitä tahansa haluaa. Siis mitäs helsvettiä?!?!?!?

Eihän sitä laihista nyt niin vietetä. Laihiksella oleminen on samanlaista kärsimystä kuin muukin paheista vieroittautuminen; ei tupakkalakkolainen vietä tupakkapäiviä, tai juoppo vietä juopottelupäiviä, tai huumenisti vietä heroiinipäiviä tai peliriippuvainen vietä uhkapelipäiviä. Ja jos viettääkin, niin sehän on mennyt vituiksi se homma silloin. Miten laihislainen voisi viettää sitten syöpöttelypäiviä?? Ee-ei. Valitan. Vaikka se herkkujuttu miten palkitsisikin, niin ei käy. Vaikeat asiat ovat vaikeita asioita, koska jos ne olisivat helppoja asioita niin ne eivät olisi enää vaikeita asioita.

Yhtä puistattavaa on retkahtaminen vahingossa tai "vahingossa". Varmaan joku laihislainen ajattelee, että tämä päivä meni nyt hänekseen, mutta huomenna palaan raiteilleni ja unohdan tämän. Ei näin. Aina pitää miettiä oliko jotain opittavissa. Itseruoskinta kuuluu olennaisena osana tämmöiseen prokkikseen. Melkeinpä voisi kehittää itselleen jonkinlaisen rangaistuksen jos mahdollista. Ehkä se auttaisi ettei jatkossa enää niin tapahtuisi.

Toki pitää itseään palkita onnistumisista, mutta se siis olkoot jokin muu palkinto kuin suun kautta nautittava.

Mut jooh, eipä siitä muuta. Mähän en itse tietenkään pysty näitä omia vinkkejäni noudattamaan, mutta mitäpäs siitä. Mullahan tää laihis kestää enää neljä (4) päivää, ja sitten mä olen taas vapaa tämänkaltaisista hullutuksista, ainakin seuraavat 11 kuukautta.

127# Lähiö

Mä tein eilen kävelylenkin erääseen Itä-Helsingin lähiöön, jossa lapsena asuin. Kerrostalo oli vielä paikoillaan, muistan kerroksen mutta en tarkalleen mikä parveke kuului meille. Muistan näkymät ikkunastakin jotenkin, vaikka muutettiin siitä pois kun olin kuuden. Alapuolella oleva huoltoasema oli nyt muutettu kylmäasemaksi, ja huoltorakennukset ränsistyneet. Ostoskeskuksen kaupat olivat menneet nurin, ja kaljakuppilat vallanneet toimitilat. Eräs räkälä mainosti ikkunassaan myös tarjoavansa napakasti "ruokaa".

Kadulla, jota ei oltu aurattu - vaan itse asiassa jopa ajotien lumet oli aurattu jalkakäytävälle tehden kävelystä mahdottoman - haisi viina ja tupakka. En tiedä mistä asti se kantautui. Känniset örisi. Puolet vastaantulijoista olivat saaneet kyllä kosolti aurinkoa/solariumia rusketuksesta päätellen.

Ränsistyneistä varastoista kuului paikallisten bändien treenimökä. Ikkunat olivat verhottu jättimäisellä Suomenlipulla.

Vastaantulijat kyttäilivät, vähän oikein arvelutti liikuskella siellä. Kukaan ei kuitenkaan tullut pummimaan tai sekoilemaan. Siitä huolimatta olin iloinen, ettei minun tarvinnut siellä enää asua.

Luin muutama vuosi sitten lehdestä, missä seurattiin jonkun utsjokilaisen koulun luokkaretkeä Hesaan. Lapset olivat ehkä kymmenen tai yksitoista tai kaksitoista. Tuskin nuorgamilaisessa koululuokassa on 40 oppilasta, kun koko kylässä ei ole niin montaa asukastakaan. Osa lapsista ei ollut koskaan nähnyt elämässään liukuportaita tai hissiä tai edes liikennevaloja. Mä mietin, millainen elämys tuo matka on heille ollutkaan. Lentomatka ja kaikkea. Niitä kierrätettiin sitten ympäri Helsinkiä ja poikettiin muistaakseni Linnanmäelläkin. Lapset olivat tietenkin haltioissaan, mutta vierailun päätteeksi kun kyseltiin millä mielellä he palaavat kotiin, niin totesivat kaikki, että se (Nuorgam?) on paras paikka.

Mä en tajua. Pelkkää lunta ja jäätä, eikä mitään muuta. Kuka haluaa asua sellaisessa kurjuudessa?

Varsinkin kun tarjolla on sellainen paratiisi kuin Hesan lähiöt.

126# Tammikuun tarkastelua, osa 2

Viikko on taas kärsitty vilua ja nälkää näiden tammikuisten lupausten parissa, joten on aika tarkastella hieman mennyttä ajanjaksoa:

Tipattomuus on pitänyt haasteellisista olosuhteista huolimatta yllättävänkin helposti.

Laihdutusrintamalla oli viikon tavoitteena laihduttaa 1,2 kg. Kävin äsken puntarilla, näytti 1,7 kg vähemmän kuin viikko sitten. Yhteensä olen pudottanut siis 4,2kg kahden viikon aikana.

Ei se nyt ihan Suurin pudottaja-ohjelman tasoa ole, mutta olen ihan tyytyväinen. Mulla kun ei ole aikaa tehdä tätä 24/7, eikä todellakaan mitään ohjaajia ja tai ravintoterapeutteja vai mitä niitä saatania nyt onkaan. Eikä tietotaitoa oikeastaan muutenkaan. Kunhan vain harrastan liikuntaa minkä ehdin töiden lomassa ja syön niukemmalti.

Ja jos joku nyt tosiaan vielä kehtaa tulla sanomaan, että tuo on jotenkin epäreilusti laihdutettu niin haistakoot jonkun pahanhajuisen jutun. Meinaan kyllä tässä on todellakin tehty töitä tuon 4,2 kilon eteen. Perjantaina töiden jälkeen muut lähtevät juhlimaan, minä lähden jälleen lenkille. Olen lähes päivittäin liikkunut 2-3 tuntia. Syönyt mahdollisimman vähän. Vatsani kurnii, sitä nipistelee, olo on huono. Vituttaa. Tammikuu on lisäksi tarjonnut mitä mahtavimmat ulkoilusäät; milloin sataa vettä kaatamalla, milloin on jäätävä viima. Kadut ovat täynnä loskaa tai jäätä. Sellaiseen on tosi mukava lähteä ulkoilemaan, raskaan työpäivän jälkeen nälissään. Väsyttää, jalkoihin sattuu joka askeleella. Eli jos tuo on epäreilua laihduttamista, niin mitä helvettiä mun pitäisi tehdä, että se olisi oikein laihdutettu?

Mutta tässä tulee kuitenkin väärinlaihduttajan laihdutusvinkki nro 2:

Niin kuin Hjallis Harkimo on meitä kaikessa viisaudessaan opettanut, niin joka hommalla mihin ryhdytään pitää olla tavoite. Se on tärkeimpiä asioita, oli projekti mikä tahansa. Ilman sitä ei tule onnistumisia. Mulla oli tavoite laihtua tammikuun aikana 4,1 kg. Joten tavoitteeni oli päin mäntyä, mutta johtui siitä ettei mulla ollut tietoa mikä on mahdollista saavuttaa. Tavoite pitää olla järkevässä ajanjaksossa mahdollisimman vaikeasti mutta saavutettavissa oleva päämäärä. Jos ajatellaan, että tavoite on laihduttaa 10 11 kg tämän vuoden aikana, niin eihän sellaisesta mitään tule; nyt tammikuussa voin ajatella aloittavani laihdutuksen helmikuussa, sillä "onhan tässä aikaa" tai "ei se nyt ole niin päivän päälle". Väärin. Tavoite pitää olla asetettu niin, että se ei mahdollista tällaista ajattelua.

Takavuosina oli sellainen naiskeihäänheittäjä kuin Taina Uppa. Joka kerta kun urheiluruudussa näytettiin sen haastattelua floppi-kisan jälkeen, oli selitys että hänen tavoitteensa on menestyä vasta ensi vuoden maailmanmestaruuskisoissa tai neljän vuoden kuluttua olympialaisissa, tms. Jokainen voi arvailla, miten kävi läpimurron ja uran ja mistä se johtui.

Mut ei kai tässä muuta kuin että ruoanlaittoon tästä mars. Oli sen verran rankka lenkkisessio, ettei kurkulla ja hapankorpulla palaudu. Perunamuussia ja jauhelihapihvejä sano.

125# Hissi

Semmosta mä olen tässä jo pidempään fundeerannut, että mistä ihmeestä johtuu laki, että hissi on aina jossain muussa kerroksessa missä itse on? Siis, että jos tulen ulkoa sisälle, niin hissi huitelee yläkerroksissa, ja jos olen yläkerroksissa niin se hissi on satavarmasti pohjamudissa. Etenkin, jos on kiire, kusihätä tms. Ja tämä ei ole kuvittelua, mä olen nyt hiukan toista viikkoa tehnyt pedanttista empiiristä tutkimusta, ja hissi on ollut vain yhden (!) kerran tulokerroksessani. Loput tusinasta odotuskerrasta mä olen saanut odotella sitä!

Hissihän on aika vekkuli kapistus muutenkin. Estää ainakin tehokkaasti hyötyliikunnan, mutta esimerkiksi tavaranroudauksessa on oiva apu. Onhan ne aika ahtaita ja kolkkoja sellaiset kopit, ihmettelenpä ettei hissien sisustukseen ole panostettu sen suurempaa huomiota. En tosin tiedä kuinka paljon ihminen viettää hississä elämästään, mutta voihan se olla suurikin luku. Riippuu kai eleleekö New Yorkin pilvenpiirtäjärintamalla vai jossain skutsissa.

Jotkuthan ovat viettäneet hississä enemmältikin aikaa. Siis jäädessään sinne. Lehdistä on saanut lukea kuinka jotkut ovat juuttuneet hissiin viikonlopuksikin. Ovat juoneet kustansa janon sammuttamiseksi (tuskinpa ovat sentään nälkäänsä suunnitelleet ... äh) ja muuta mukavaa. Mä olen juuttunut hissiin ehkä 3 kertaa, pisimmillään jouduin Itäkeskuksen kauppakeskuksessa odottelemaan puolisen tuntia, että huoltomies saapui. Sekin aika jurppi kyllä kovasti. En tiedä miten joku on voinut viikonlopun selvitä täysjärkisenä sellaisessa umpiossa.

Vanhassa duunipaikassani yksi hisseistä oli välillä vekkulilla tuulella. Se tuli paikalle pyydettäessä nätisti ja meni jopa haluamaasi kerrokseen, mutta sitten ei avannutkaan ovea. Hissi ei myöskään antanut sinun valita muuta kerrosta enää uudelleen. No siinä ei sitten auttanut muuta kuin odotella, että joku tilaa taas hissin, ja sitten pääsi jo yleensä uloskin. Sitä hissiä yritettiin monta kertaa korjatakin, mutta aina sama vika uusiutui. Talon henkilökunta sen jo tiesikin, mutta välillä joku satunnainen vieras tuntui saavan paniikkikohtauksen hississä, sen verran kovin sitä hälytysnappia soiteltiin (ja se hälytys kiiri sitten pisin hissikuiluja ja toimistotiloja), ennen kuin joku viitsi mennä tilaamaan hissin ja päästämään vieraan pulasta.

Junnuna työskentelin kaupassa, ja välillä saatiin tavarahissikin jumiin kun oli riittävän suuri kuorma mukana. Esimerkiksi kissanhiekkalava oli siitä vittumainen roudattava, että se piti aina purkaa jo varastossa ennen kuin sen vietyä myymälän puolelle paikoilleen, johtuen juuri hissin painorajan ylittymisestä.

Olen muuten ollut joskus Koneellakin duunissa. En kylläkään hissejä rakentelemassa. Mutta siitä lähtien olen aina tarkistanut, onko kyseinen hissi Koneen vai jonkin muun. Koneen liukuportaita ja hissejä on yllättävän paljon maailma, jopa Ameriikoissa kuuluisissakin rakennuksissa, vaikka luulisi että suosisivat ennemmin Otista.

Pienenä mä näin jatkuvasti hissipainajaisia. Ne oli kammottavia, ahdistaa vieläkin kun ajattelen asiaa. Me asuttiin silloin talon kahdeksannessa kerroksessa, ja hissiä käytettiin ahkeraan, ehkäpä siitä jäi jonkinmoiset traumat, vaikkei koskaan sinne hissiin jäätykään. Unessa hissi oli sisältä punainen (kuten tosielämässäkin) ja ahdas; hyvä jos sinne neljä ihmistä mahtui, eikä ainakaan mitään suurempaa (leveämpää) huonekaluakaan. Yleensä hissi meni ylöspäin. Mutta kun tultiin kahdeksanteen kerrokseen missä hissin piti pysähtyä, niin hissi jatkoikin matkaa loputtomiin.

Sinänsä unessa ei ollut sinänsä mitään muuta kamalaa, mutta se ahdistusfiilis siitä jäi. Tämä lienee suht yleinen aihe painajaisiin? Me muutettiin sieltä asunnosta pois kun olin kuuden, enkä varmaan ole sen jälkeen nähnyt kyseisiä unia, tai no ehkä kerran aikuisiällä? Muutaman kerran olen nähnyt kyllä unta, jossa hissin vaijeri katkeaa, ja hissi putoaa vinhaa vauhtia kohti pohjakerrosta. Mahasta sieppaa ja paniikki kasvaa, ja juuri ennen tömähtämistä herää. Vastaavia putoamisunia on kyllä muitakin, saatan esimerkiksi ajaa autolla rotkoon, tai pudota lentokoneessa, joten se ei ole välttämättä sidonnainen hisseihin.

Mutta joo, ihan siis arkipäivänen hyödyke ja käyttökelpoinen. Kun en jorinalleni muutakaan lopetusta keksi - ja saunavuoro odottelee - niin sanotaanpa vaikka että hissi on hissi vaikka voissa paistaisi.

124# Saikku

Mitä Ruotsi edellä, sitä idiootti perässä. Eilen nimittäin puhutti sellainen työmaailman juttu, että työnantajat haluaisivat ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomaksi. Ruotsissakin on silleen, ja siellä saatu lintsarit kuriin, kun ei enää rokulipäiviä voi pitää.

Uskon kyllä että Suomessakin työnantajat ottavat tämän uutisen ilolla vastaan. Ja varmaan aletaan heti tuottamaan asiaa käytännössäkin.

Ja monet vielä hyväksyvät tämän, kun luin Iltasanomien keskustelupalstaa.

Miksei samantien palauteta työviikkoa kuusipäiväiseksi?

Ei saatana. Jos tuollainen menee läpi, niin mää ryhdyn työttömäksi ja kommunistiksi.

Ymmärrän kyllä että joitakuita voi vituttaa kun sama tyyppi lintsaa viikosta toiseen aina maanantait, ja he joutuvat tekemään näiden krapulasankarien duunit. Mutta mä en ollut viime vuonna päivääkään saikulla. Jos nyt olisin yhden päivän kipeä, niin mielestäni on kohtuutonta että se laitetaan omaan piikkiin. Eli vaikka olisi kuinka kipeä, niin duuniinhan sen on mentävä, tai muuten joutuu kerjuulle.

Me ei voida olla edes omalla ilmoituksella pois 1-3 päivää, kuten niin monessa muussa paikassa. Saikkulappu tarvitaan heti. Ja kun käy ulkoistetulla työterveyslääkärillä, niin sieltä ei saa kuin aina yhden päivän kerrallaan saikkua, vaikka olisi miten kipeä. Koska jos annettaisiin liikaa saikkua, niin yritys ei jatkaisi enää seuraavalla kerralla työterveyslääkäri-diiliään. Kätevää. Niinpä monesti kuumeinen ja flunssainen potilas tulee heti seuraavana päivänä duuniin tartuttamaan muut. Ja se yhden päivän saikkukin menee sitten omaan piikkiin.

Ahneella on paskainen loppu, sanotaan. Mä sanoisin, että vittuilulla on paskainen loppu. 

123# Guggenheim

Kai se on minunkin muutama sana asiasta raapustettava, kun juttu nyt on kerran tapetilla.

Siis aivan loistava homma saada Guggenheim tänne. Eipä sillä että mä missään näyttelyissä kävisin mitenkään ahkerasti. Olen mä joskus ollut Ateneumissa ja Kiasmassa, mutta siihen se sitten melkein jääkin.

Mutta imagon kannalta se on Hesalle oiva piristysruiske. Tuskinpa se turistien matkustuspäätöksiin vaikuttaa - paitsi kyllä porukatkin meni Bilbaoon pelkästään sen Guggenheimin vuoksi! - mutta tuo se lisäarvoa.

No eniten asiassa vissiin aiheuttaa närää maksupolitiikka; jotkut kommunistipärtsärit tietysti haluaisivat, että rahat kaadettaisiin köyhille, siihen pohjattomaan kaivoon. Eikä missään nimessä niin, että joku tukien ulkopuolella oleva pääsisi edes joskus nauttimaan maksamistaan verorahoista.

En mäkään halua, että mitään veroprosenttia sen vuoksi nostetaan, mutta jos rahat otetaan esimerkiksi lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä niin sehän on ihan hyvä juttu. Nillähän on siellä museossa aikaa käydäkin, ja etuudet muutenkin sitä luokkaa että ihan tasapuolista jos heitäkin joskus rokotettaisiin.

Joten ei muuta kuin tervetuloa vaan Guggenheimille!

122# Metrokeskustelua

Eilen matkatessani metrolla duunista kotiin käytiin muutaman penkkirivin päässä kovaääninen keskustelu kahden parikymppisen naisen välillä:

Neiti 1: Siis sä et voi todellakaan päästää sun miestäs minnekkään Thaikkuihin!!"
Neiti 2: Miksen?
Neiti 1: Ei, kaikki miehet menee vaan Thaimaaseen huoriin!! Älä ikinä anna miehelles lupaa lähteä!!

Että semmosta. Puretaanpas hieman epäkohtia tästä keskustelunannista:

a) miksi mies tarvitsee luvan lähtöön naiseltaan?
b) miksi Neiti 2 kysyy asiaa kaveriltaan?
c) miksi Neiti 2.n täytyy kysyä asiaa kovaääniseltä kaveriltaan ruuhkametrossa?
d) mistä Neiti 1 tietää, että kaikki miehet jotka thaimaassa ovat käyneet tai menossa käymään menevät huoriin?
e) jos Neiti 1 ei anna lupaa, niin uskooko Neiti 2 kaveriaan?
f) jos Neiti 1 ei anna lupaa, ja Neiti 2 ei anna miehelleen lupaa lähteä, niin uskooko mies sen?
g) perusteleeko Neiti 2 miehelleen kielteisen päätöksen syyt?
h) jos Neiti 2 antaa miehelleen kuitenkin luvan lähteä, niin miten Neiti 1 suhtautuu Neiti 2:seen?
i) jos mies ei lähde niin mitä hän sanoo kavereilleen?
j) jos mies lähteekin niin mitä Neiti 2 tekee - jättääkö ukon?
k) jos suhteessa on moinen luottamuspula niin eikö se suhde ole aika hataralla pohjalla?
l) jos mies lähtee ja meneekin huoriin niin miten tunnustaako hän?
m) miksi ihmeessä mä mietin tällaisia juttuja?

121# Presidentti

Otsikko on paitsi ylihinnoiteltua ja -arvostettua kaféeta, myös ajankohtainen juttu vaaliensa ansiosta. Siispä muutama sananen menkööt:

Parasta tulevissa vaaleissa on se, että siitä Halosesta päästään eroon. Ehdottomasti Suomen kaikkien aikojen huonoin presidentti. Tuskin kukaan jää tätä koko vähemmistön kansan presidenttiä kaipaamaan. Käsittämättömintä onkin, miten tuo on voinut kaksi kautta vallassa istua... Seuraava presidentti ei varmaan ponnistelemallakaan pääse samalle tasolle Haloskan kanssa.

Pitkään jo olen ollut sitä mieltä, että Niinistöähän se pitää äänestää. Onhan se äijä jahkailija ja vähän sellainen ettei siitä saa oikein minkäänlaista otetta, mutta ei varmaan tuhoa aiheuta liiemmin ja onhan se edustava ja uskottava henkilö pressaksi. Hän on ehdottomasti vähiten huono.

Onko uskottava presidentti sitten sellainen kontillaan oleva ukko joka odottelee toista ukulia taakseen saapuvaksi ennen tärkeämpien asioiden hoitelua? Ehkä vähän karrikoitu mielikuva, mutta tosiasioissa se on pysyttävä, eihän sitä käy kieltäminen. Tai se irvokas näky itsenäisyydenpäivän vastaanotolla, kun kaksi miestä tanssahtelee Tonava kaunoisen? Tai miten arabilähettiläät pyörittelevät silmiään? Suosittelen lämpimästi, ettei ehkä kandee tehdä valtiovierailuja Iraniin :) Yritin googletella, onko muita homopresidenttejä olemassa, mutta en löytänyt vastausta. Tässähän se on hinttapulien tilaisuus nyt murtaa raja-aitoja.

Kuten Haavisto itsekin totesi, niin äänestäjiä ei haittaa että on homo, mutta kun on Vihreä. Totta, siinä on monille kaksi kynnystä ylitettävänä. Mutta olkoot, onhan hän myös fiksu ja edustava ja kaikkea sitä mikä sopii presidenttivaaleihin ensimmäiselle kierrokselle.

Sitten kauheimmasta päästä:

Arhinmäki. Se on niin jumalattoman koppava jätkä, siis oikein vastenmielinen. Ja futishuligaani on myös. Ja epäonnistunut (!) vasemmistolaistakinkääntäjä. Tämä jätkä putoaa ensimmäisenä pois vaihtoehdoista.

Lipponen. Kuka hullu äänestäisi jässikkää, joka elelee edelleen 90-lukua ja on sitä mieltä että kaikki rahat EU:lle?

Väyrynen: Ukosta on tullut vanhemmiten vitsi, ja surkuhupaisa sellainen.

Biaudet: Ei osaa hoitaa edes nykyistä pestiään vähemmistövaltuutettuna.

Essayah: Ei huono vaihtoehto, mutta ei ole ollut ehdokkaana mitään sanottavaa mikä olisi jäänyt mieleen, joten niin hajuton ja mauton, ettei olemassaoloa edes muista.

Soini: Toimikoot sellaisessa duunissa mihin hänet on tarkoitettu. Ei sovi presidentiksi.

Jos mä jonkun unohdin, niin sorry vaan :)

120# Lumi

Voi vitun vitun vittu miten mä vihaan talvea.

Tai siis, lunta ja pakkasta, korjaan. Sitä on taas viimeiset pari päivää ripotellut ja pakkanen on noussut lukemiin, että joutuu käyttämään pipoa ja pitkiä kalsareita. Näpit ovat jäässä kun joutuu kantamaan kauppakassia (tietysti paljain käsin, koska isä on opettanut että hanskat ovat gay). Auto on jäässä ja huurteessa. Kengät hörppäävät lunta, sukat kastuvat, ja semmonen kinos tulee aina kenkien mukana sisään vaikka kuinka ovella kopsuttelisi. Aurat melskaavat aamuyöllä, ja siloittavat lumen sellaiseksi liukkaaksi levyksi, että koko ajan meinaa olla perseellään. Ja se pelko kaatumisesta koska liukastuu ja käsi poikki napsahtaa. Ja joutuu kävelemään silleen jännittämällä.

Sisälläkin on jääkylmä.

Sitten vielä lehdissä provotaan, miten pakkaskeleistä ja lumesta "saadaan nauttia" ainakin tämä viikko, ennen kuin hetkellisesti lämpeää ja saadaan loskaa, ja sitten uudestaan pakastuvan sään myötä myös jäätä. Jippii!! Ei lumesta oikeasti nauti kuin jokin lapsi tai vähämielinen. Normaali kansalainen ei nauti talvikeleistä sen enempää kuin vaikkapa juutalainen kaasulaskun alenemisesta tai äh... olkoot vulgaarit vertauskuvat, ettei mene vihapuheeksi.

Joka tapauksessa, muualla maailmassa eli ns. normaalissa maissa ei tarvitse mennä duuniin jos sataa lunta. Koska tasavertaisuuslaki ja kehitys yltää tänne saakka, että saadaan samat säädökset jotka muualla ovat itsestään selvyyksiä?

Mä en tajua mitä pahaa Suomen kansa on tehnyt ansaitakseen tällaiset talvet? Noh, jos ajatellaan posetiivisesti, niin onneksi sitä skeidaa tuli nyt vasta. Paskimmassa tapauksessahan lumi olisi voinut jo sataa marraskuussa kuten aikaisempinakin vuosina. Nyt päästään toivottavasti kahdella talvikuukaudella vähemmän.

Kuten olen varmaan aiemminkin maininnut, niin sitten kun minusta tulee valtakunnankansleri, niin asennan katulamppuihin lämmittimet, jotka puhaltavat kuumaa ilmaa lämmittäen ulkotilan +30 asteiseksi kesät talvet. Pari ydinvoimalaahan siihen varmaan tarvitsee, mutta riittääpä ihmisillä töitäkin. Mutta sitä odotellessa, ei kai auta kuin purra hammasta. Tai vaihtoehtona muuttaa esimerkiksi Austraaliaan, jossa ihmiset ovat saaneet nauttia viime viikolla neljänkymmenen asteen helteistä. Semmoinen kelpaisi meille suomalaisillekin.

119# Tammikuun tarkastelua

Mulla oli kaksi tavoitetta - tottelee myös nimeä uuden vuoden lupaukset? - tammikuulle:

1) Tipaton tammikuu. Ei siis viinaa minulle, kiitos.
2) Laihis. Yritän pudottaa vähintään 4,1 kg tammikuun aikana.

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin tipatonta tammikuuta mä olen joskus kokeillutkin. Laihiksella en sen sijaan ole ollut koskaan, mutta kerta se on ensimmäinenkin, vaikkakin huono.

Kylmää vettä tuli niskaan siinä mielessä, että pomo järjestää työpaikan virkistymisillan tammikuun lopulla. Siellä on piikki auki, ja koska olen joviaali työkavereitani kohtaan enkä mikään ilonpilaaja, niin täytyyhän sitä muutama drinksu varmaan nassuun kaapia. Joten mitä suuremmalla todennäköisyydellä tipattomasta tammikuusta ei tule mitään (ellei nyt sairastu tms). Tietysti tässä nyt voisi ajatella, että sittenhän on sama vaikka aloittaisi ryyppäämisen saman tien, mutta laihiksen kannalta tipattomuudesta lienee hyötyä.

Laihis tosiaankin. Pieni googlaus aiheesta ei auta minua löytämään mitään mullistavaa. Maalaisjärjellä itsekin tiedostan, että luopumisia pitää tapahtua. Pois siis sipsit, karkit, limsat ja kuten edellä mainittua, viina.

Heti uuden vuoden päivänä meni sipsilakko puihin, kun tuli Pp:n kanssa poikettua kioskilla ostamassa iso sipsipussi dippeineen, mutta sen jälkeen olen saanut koottua itseni. Toki torstaina oli lähellä repsahtaminen, mutta koko ajan tyhjänä pysytellyt sipsikulho Raxissa pelasti minut toistaiseksi. Jaa että mitä laihduttaja tekee Raxissa syömässä? No, siitähän saadaankin ensimmäinen laihduttajan vinkki, että mitä tahansa voi syödä, kunhan ei syö liikaa ;)

Ruokavalio ei tietenkään riitä, vaan liikuntaa pitää lisätä. Alkuviikko vietettiin varsin paskojen ilmojen säestämänä, ja tuntui siltä, että aina kun olin lähdössä ulos alkoi satamaan. Niinpä pääsin vauhtiin oikeastaan vasta perjantaina. Viikonlopun aikana kävelinkin n. 30-40 kilometriä, vaikka sunnuntain pakkaskeli oli sekin vittumainen.

Lauantainakin oli vastoinkäymisiä; olin kävellyt noin kymmenen kilsaa, kun rantatiellä tuli vastaan vesieste. Merivesi oli noussut tielle, vettä oli puoleen sääreen noin sadan metrin matkalta. Siinä sai valita kahlatako ja jatkaa sen jälkeen kotiin neljän kilometrin matka märissä kengissä ja pakkasessa, vai palatako takaisin ja kiertää parin kilometrin päästä moinen lammikko. Noh, vitut, ja marssin siitä sitten suoraan läpi. Kotiin pääsin ilman varvasamputaatiota, mutta farkut ja kengännauhat olivat jäätyneet kiinni.

Syönyt olen varsin maltillisesti. Tuntuu että koko ajan on nälkä, mutta pyrin lykkäämään syömistä aina vain myöhemmäksi.

Tänään sunnuntaina siis punnituspäivä. Oikein jännitti, kun ei ole mitään hajua kuinka paljon pitää laihista työstää että laihduttaa esimerkiksi kilon. Tavoitteeksi olin kuitenkin asettanut ensimmäiselle viikolle -2,8 kg, koska ajattelin että alussa on varmaan helpompi laihduttaa, ja kun viinat yms poistuvat elimistöstä nopeasti.

Painoa oli lähtenyt 2,5kg, joten annan arvosanaksi tyydyttävän ja hyvän häilyvän rajapylvään. Tavoitteeseen ei päästy, mutta syytän sitä huonoa alkuviikkoa, mutta toisaalta jotain muutoksia huomaan tapahtuneen, joten siinä mielessä se motivoi kyllä jatkamaan.

Enkä malta olla ajattelematta sitäkään, että mitä olisikaan tapahtunut jos olisin ottanut tämän homman tosissaan.

Kohti seuraavaa viikkoa, sano.

118# Röökiä

Mä olen ollut nyt muistaakseni 796 päivää röökilakossa. Ei siinä sinänsä mitään, ihan ok valinta on ollut toistaiseksi, eikä nyt mitään suurempaa hinkua palata tuohon tapaan ole ollut.

Sinänsä mua ei haittaa, vaikka joku kessuttelisikin, kunhan mä en joudu siitä mitenkään kärsimään. Siis silleen, että joudun haistelemaan sitä hajua. En savun hajua enkä sitä jälkihajua kun se rööki on imaistu elimistöön. Tai sitten niin että, baarissa sanotaan "vartioi näitä 12 tuoppia äläkä päästä ketään tähän baarin suurimpaan pöytään sillä välin kun me käydään röökillä". Kyllä mäkin haluaisin röökipaikalle kun siellä kuulee parhaimmat juorut. Tai muuten joutuu itse niiden kohteeksi.

Eilen käydessäni kaupassa huomasin sitten tämän röökiautomaatin, jossa oli pelkät numerot. Merkkejä ei saanut olla näkyvissä. Pelkät numerot. Napit olivat numeroitu 1-50. Mieti sitten siinä mikä onkaan polttamasi tuotteen numero. Ja tilaa myyjältä aarrekartta mistä selviää minkäkin röökiaskin numero. Lisää jonoja kauppaan siis.

R-kioskilla oli vastaavasti verholla peitetty röökihylly.

Ei saatana hei oikeesti!!! Mikä tätä maata vaivaa?? Melkein tekevät kaikkensa, että vanhat röökilakkoilijat palaisivat uudelleen tuohon pahaan tapaan keksimällä moisia vittumaisia keksintöjä. Aivan kuin uhoaisivat, että et uskalla polttaa? Kokeile nyt tätä salaperäistä tuotetta!? Koska kyllähän se tuo semmoisen jännittävän fiiliksen tehdä jotain kiellettyä. Aivan kuin silloin teininä kun hipsi salaa metsään tupakille.

Onhan se röökinpoltto perseestä, en mä sitä sano.  Mutta valinnanvapaus pitäisi siis olla, ja luottaa hiukan ihmisten omaan kykyyn tehdä päätöksiä elintavoistaan. Toisaalta mulla on sellainen tunne, että tuon luokan pähkähullu idea voi toimiakin. Polttaako moni muutenkaan enää röökiä? Tuntuu ainakin siltä, että nykyään saman kokoisesta porukasta polttaa vain yksi tai kaksi, kun ennen siitä kessuttelivat varmaan puolet.

Olisivat sitten lopettaneet röökinmyynnin kokonaan ja julistakoot virallista totuuttaan, että kun kukaan ei polta kuitenkaan niin myynti lopetettiin. Jotkut juhlatupakoitsijat (hah, voiko itseään enää suuremmin kusettaa?) voivat hakea röökinsä ulkomailta.

Ja joo, tarkoitus ei ole siis puolustaa tupakoitsijoita millään tavalla, vaan haukkua päättäjiä. Ei muuten, mutta vituttaa todella haistella sitä röökinhajua, kun kiskaistaan kosteana aamuna kiukkurölle ja astutaan ruuhkametroon lemuamaan. Mua on aina vituttanut se, silloinkin kun itse poltin, ja se olikin yksi pääsyistä miksi terveyden ohella lopetin polttamisen. Se saatanan haju. Sitä sai aina olla dumppaamassa, mutta ei se mihinkään katoa.

En malta olla mainitsematta myös näiden röökailijoiden varsin idioottimaista puolustusta siitä, että kun toiset haisevat sitten joillekin hajusteille niin voimakkaasti että tulee migreeni tms. Se nyt ei pidä yhtään paikkaansa. Lisää hajusteita kiitos. Koska kyllä mua vituttaa haistella sitä hien- ja ulonhajua, melkeinpä pierunkin, mikä leijailee kaikkialla julkisissa tiloissa, joten ennemmin niitä hajusteita sitten. Ja muuten, jos joku haisee epämiellyttävälle, niin oikeuttaako se toisen haisemaan myös hirveälle? Koska mä haisen ruusutarhalle, niin mikseivät muut voi ottaa mallia että tuoksuisivat myös hyvälle.

Mutta tähän loppuun voisin keksiä muutaman tupakanmyönteisen kaskun, ihan vain piruillakseni:

Älä ole horo, polta Marlboro!

Polta Pall Mallia niin ei kiristä pallia.

Ost Turuus Belmont, se antaa elämääs lisäpont!

Köyhä hei poltas Smarttii, ettei tarvii haistella farttii.

Nortti, taivaaseen portti.

Take a hike, or just Lucky Strike.

Siitä saa elimistölleen kunnon koston, kun polttaa savuketta nimeltä Boston.

117# Tipattomuus

Tammikuu on sitten pyörähtänyt käyntiin jälleen tipattomuuden merkeissä. Jesh, tätä kirjoittaessa jo kolme päivää menestyksekkäästi kulunut!

Viime vuonna vietin niin ikään tipatonta. Sitä edellisenä en viitsinyt edes yrittää, kun olin luvannut mennä risteilylle loppiaisena. Silloin ei kieltäydytä alkoholista. Sitä edellisenä vuotena taisin olla reilut kolme viikkoa tipattomalla, mutta sitten tuli isot synttäribileet ja tapasin tuttuja pitkästä aikaa. Silloin ei kieltäydytä alkoholista. Onhan näitä tekosyitä.

Nytkin olisi synttäribileet loppiaisena, mutta joudun ne valitettavasti tämän typerän tipattomuuden takia skippaamaan. Olin meinaan luvannut kokeilla tipatonta ennen synttärikutsua :) Isä on opettanut, että aina pitäisi mennä juhliin jos on kerran kutsuttu, tai muuten se otetaan vittuiluna. Ja kyllähän se näin on. Sama kun jättäisi vessanpytystä paskaviirunsa pesemättä, on se aina tietynlainen haistatus seuraavalle kävijälle.

Tällä hetkellä tipattomassa ajanjaksossa on vituttanut eniten muiden suhtautuminen asiaan. Kaverit ja isäkin pyörittelevät silmiään, eihän tuollaisessa itsensä kiusaamisessa ole mitään järkeä. He postailevat lehdistä linkkejä, missä sanotaan, että tipattoman tammikuun pitäminen on jopa vaarallista :D Sure. Kyllähän se alkoholi on elimistölle välttämätöntä ja elintärkeää suorastaan. Niinkuin ravinto ja hengitysilma. Tai sitten toinen väite, että eihän se kuukauden tipattomuus mitään auta. Pyh. Ensinnäkin kyllä maksa paranee pienistä vaurioista suht nopeasti. Toisekseen, ei sitä tipatonta maksan parantamisen vuoksi vietetäkään. Vaan pääasiaksi siksi, että pystyy todistamaan itselleen - ja muille - että voi olla halutessaan kuukauden ryyppäämättä. Koska kyllähän asia on niin, että se joka ei siihen pysty niin juopoksi häntä voi hyvästä syystä tituleerata.

Ja sitten toiseen ääripäähän. Eniten vituttaa sellaiset tyypit, jotka keskustelupalstoilla ja facebook-ryhmissä hehkuttavat, että tipaton tammikuu jatkuu huikattomalla helmikuulla. Tai että koko vuosihan on tipaton, kuten on ollut viimeiset 50 vuottakin (50-vuotiaan sanomana). Mä en edes tiedä mitä sanoa tällaisista alkuidiooteista. Ehkäpä sitten niin, että suosittelen menemään jonnekin raivoraittiiden tosikkojen ryhmiin ennemmin kuin tulla pilaamaan kunnollisten alkoholia nauttivien normaali-ihmisten mielialoja fundamentalistisilla paatoksillaan.

116# Myräkkä

On jo toista viikkoa ollut sähköt vekka jollain porukalla, kiitos Tapaninpäivän myrskyn. Ja jo toista viikkoa mua on ärsyttänyt se kitinä aiheesta; jos kerran haluaa asua jossain saatanan korvessa, niin ottakoot sitten itse vastuun jos myrsky tuhoaa sähköt! Aivan käsittämätöntä... asuvat siellä landella halvalla, ei tarvitse pelätä iltaisin liikkumistaan kuten lähiössä ja muutenkin elämä tuntuu siellä olevan parempilaatuista. Mutta mistään ei sitten voida tinkiä tai tulla vastaan. Kyllä tämmöisissä sähkökatkosjutuissa sitten vaaditaan samaa SLA:ta kuin kaupungissakin, huh huh.

Käsittämättömintä on vielä se, että lapsiperheiden pitäisi saada enempi korvausta kuin vaikkapa yksinasuvien. Siis WTF?? Kyllä se varmaan vituttaa olla pimeässä ja kylmässä vaikkei lapsia olisikaan. Miksi aina mennään lapsiperheiden ehdolla? Kyllä pieni veronkiristys näille olisi ihan tervetullut vaikutus. Ja erityisesti näille maaseudulla asuville.

No jaa, kyllä toisaalta muakin on ärsyttänyt; tammikuun kunniaksi eilen satoi tänne Hesaan lumikerros. Kuten nyt arvata saattaapi, niin nyt on sitten jatkuvasti sukat ja kengät märkänä kun loskakerros ylettyy puoleen sääreen. Sen lisäksi saa pelätä koko ajan kaatuvansa kun on niin helvetillisen liukasta. Vielä kun se pakastuisi ja sitten sataisi vettä päälle uudelleen, olisi luistinrata valmis.

Kreikassa on tämäkin asia ajateltu. Kun siellä sataa lunta, niin auraavatko aurat lumen niljakkaaksi sotkuksi kadulle? Ei. Siellä meinaan kastellaan kuumalla vedellä kadut, ja tadaa - lumi on kadonnut veks. Kyllä olisi niin paljon opittavaa siitäkin kansasta. Mutta kun on kauhalla annettu niin on kai turha lusikalla vaatia.

Semmosia tänään. Arvaako joku onko ollut huono päivä töissä?

115# Kaksituhattakaksitoista

Nukuin vuoden viimeisenkin täyden yön suht huonosti. Oikeastaan alkoi nukutttamaan vasta aamulla. Olin jo nousemassa puoli kahdentoista aikaan, mutta päätin sitten vielä torkahtaa hetkiseksi, ja heräsin klo 13 kun puhelimessa rääkyivät muistutukset.

Olin käynyt jo edellisenä iltana kaupassa, mutta hain vielä hiukan juomista ja muuta pientä Alepasta. Siellä olikin viinalta haisevaa porukkaa jonottelemassa, ja osa aika kännissä jo vaikka olikin vasta iltapäivä. Sain kuitenkin asiat hoidettua.

Himassa vähän suihkautin itseäni ja siistin paikkoja ja katselin futista ja odottelin Pp:tä. Helkkarin pitkään piti odotellakin, mutta tulihan se viimein. Oli joutunut jättämään auton jonnekin tuhottoman kauaksi.

Pp neuvoi muo ruoanlaitossa. Pitkään meni, mutta tuli kyllä ihan syömäkelpoista. Sillä välin kun ruoka kypsytteli uunissa, niin tyhjennettiin ensimmäinen shamppanjapullo. Oli ihan Bollingeria. Vaikka raha onkin komukkamaissa tiukassa - kiitos vaan yltiöpäisen ja hallitsemattoman verotuksen - niin onneksi ei sentään tarvitse juoda mitään kuohuviinikuraa.

Katseltiin telkkaria ja DVD:itä, ja hörpittiin hieman whiskyä, ja sitten vähän ennen puolta yötä mentiin lähikalliolle katsomaan raketteja. Siellä olikin paljon porukkaa, joskaan ei aivan edellisen vuoden verran. Kalliolta avautuu näkymä keskustaan, joten näki siellä muidenkin räiskimiä raketteja.

Alkoi kylmimään joten palattiin takaisin kämpille. Juotiin toinen shamppanjapullo loppuun ja katseltiin vähän aikaan telkkaria. Unillekin pääsi jo kahden kieppeillä. Joku räiski viimeiset rakettinsa aamulla klo 7.41 :D

Semmosta. Ei mitään mullistavaa, mutta eihän sitä nyt enää tässä iässä jaksakaan. Vuoden vaihtuessa tulee aina jotenkin sellainen masentunut fiilis, kun tammikuu alkaa. Tammikuuhan on ylivoimaisesti vuoden vittumaisin ja pisin (!) kuukausi.

Hyvää loppuvuotta vaan kaikille!