sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

812# Oppa Korean BBQ

 8.3.2024, Friday, -2, Clear, Helsinki


Olin ollut tipattomalla kolme kuukautta (ja kylläpä se muuten teki hyvää!), mutta nyt oli aika lähteä vähän ulos. AT:tä en ollut nähnyt aikoihin ja meillä oli yksi yhteinen prokkis tulossa myöhemmin maaliskuussa, joten olimme sopineet "palaverin" perjantai-illaksi. Onhan se vähän gay kun kaksi ukkoa menee syömään ravintolaan, mutta mitäpä tuosta. Ravintolaksi olimme valkanneet Oppa Korean BBQ:n, koska haimme vähän erilaisempaa kokemusta, ja toisaalta tämä sopi teemaan. Ravintoloita oli kaksi, me menimme Kluuviin. Pöydän olimme varanneet jo etukäteen, ettei tulisi sitten mokia sen suhteen. Mielenkiintoista, että aina kun olen varannut kippolaan pöydän, niin se on ollut tyhjillään, mutta annas olla jos sitä ei tee niin sitä huomaa äkkiä syövänsä pikaruokaravintolassa. 

Ravintolaan oli lisäksi ns. kattausajat, mikä vähän hämmensi (vaikka porukkaa tulikin sinne sitten ihan vapaasti haluamallaan ajankohdalla). Me olimme ottaneet 17.15 aikaslotin. Kävimme ensin parilla oluella Wall St-baarissa Ateneumin takana, kylläpäs se kihahtikin hattuun. Sen jälkeen Kluuviin, löysimme kippolan kakkoskerroksesta. Meidät otettiin hyvin vastaan ja istutettiin mukavaan pöytään. Nätti tarjoilija toi ruokalistat; täällä piti valita yhteinen ruokasetti, joka sitten grillattiin pöydän keskellä olevassa grillissä. Meidän ruokasetin nimi oli Gijun - kustansi 29€ / naama. Juomaksi otimme pienet oluet mutta halusimme maistaa myös Sojua vaikkei se tarjoilijan lempijuomia ollutkaan.

Oppa Korean BBQ Kluuvi.
 
Pöytämme tänään. Ja grilli.

Kokin työvälineet.
 
Kultaiset veitset ja haarukat.

Ruoka ja juomat toimitettiin nopeasti, ja saimme briiffauksen myös miten ruoka valmistetaan ja kuinka kauan mitäkin pitää paistaa. Alkupaistamisen jälkeen ruoka silputtiin saksilla pienemmiksi ja sitten ne paistettiin loppuun. Melkoinen käry siitä tuli, vaikka liikuteltava kattoimuri olikin tehokas (mutta tuntui että se grillinkäry seurasi myöhemmin vielä vaatteissa). Hieman stressaava kokemus se itse grillaaminen, kun piti yrittää syödä samaan aikaan kuin valvoa ettei sapuska pääse palamaan liiaksi. Riisikepot tuotiin molemmille, ja kimchiä oli myös (se vaatii vähän totuttelua vielä).

Ensimmäisiä annoksia alkoi tulemaan.

Ja sojua.

Grillattavat.

Sinne sitten vaan.

Joku vihree juttukin pääsi pannulle.

Annos koottiin tälläselle lehdelle.

Maistoin urhoollisesti kaikkea, jopa sientä ja kuningaskatkarapua. Suurin osa komponenteista olivat hyviä - parempia kuin uskalsin toivoa, ja grillaaminenkin onnistui vaikka olikin vähän työlästä. Sojusta myös arvosana 5/5. Päälle tuli vielä kokin tarjoama jälkkäri. Yhteensä illalliselle juomineen tuli hintaa pyöreä 100€. Kokonaisuudessaan annoimme molemmat arvosanan 4/5.
 
Kokin tarjoama jälkkäri. Ja pien soju-muki.

Sen jälkeen ilta jatkui vielä muutamiin kippoloihin, jossa joimme olutta ja pelasimme lautapelejä. Metrolla ennätin kotiin (nuorempana oli hyvä jos ehti metrolla baariin), mutta silti olo oli seuraavana päivänä kuin jyrän alle jääneellä.

Ilta jatkui kaljo- ja kimbletellen.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

811# Ilmailumuseo

6.3.2024, Wednesday, +2, Clear, Vantaa

 

Ollaan Pp:n kanssa hankittu museokortit, ja vierailtu muutamana arki-iltana pääkaupunkiseudun museoissa. Ensiksi Tekniikan museossa (arvosana 3/5), sitten Heurekassa (2/5) ja nyt oli vuorossa Ilmailumuseo. Sijainti oli lentoaseman läheisyydessä (kuinkas muuten) osoitteessa Karhumäentie 12. Mulla ei ollut siitä oikein havaintoa mutta riitti, että löysin Aviapoliksen juna-asemalle josta Pp poimi minut mukaansa. Muutaman sataa metriä ajettuamme pääsimme perille. Ulkoapäin rakennus oli vähän oudon banaali, pihamaalla oli pari vanhaa lentokonetta (toinen sotilaskone, toinen matkustajakone).

Ilmailumuseon ensimmäinen bongattu kone löytyi pihalta.
 
Vanha matkustajakone.

Sisäänkäynti.

Keskiviikkoinen kevättalvinen iltapäivä ei toiminut yleisömagneettina vaikka tänään sattuikin olemaan Ilmavoimien vuosipäivä, sillä museossa oli vain yksi toinen pariskunta ja sitten vähän suurempi poppoo. Ei tarvinnut siis pahemmin jonotella lippuluukulle tahi mitään muutakaan. Sisääntuloaulassa oli pieni museokauppa ja sitten kahvila. Me menimme suoraan näyttelytilaan. Niitä oli itse asiassa kaksi; ensimmäisessä oli sotalentokoneita ja toinen keskittyi enempi siviilimatkusteluun.

Kummankin hangaarin reunalla oli ylätasanne, mistä näki salit kokonaisuudessaan, reunoilla oli kaikenlaista museon käsiin jäänyttä kampetta (esimerkiksi Hitlerin 75-vuotissyntymäpäivälahja Mannerheimille). Osa koneista oli isoja ja kömpelön näköisiä, osa niin pieniä, että väkisinkin joutui miettimään kuinka paljon lentäjältä vaadittiin rohkeutta sellaisilla liidellä. Ensimmäinen sali keskittyi sotilasvehkeisiin; omituinen oli oman aikansa "drone", kauko-ohjattava lentävä laite jonka ohjekyltin mukaan oli 7000 metrin maksimilentokorkeus. Lentsikoissa oli puiset propellit, jo pelkästään sellaisen tekeminen vaati varmaan aikamoisia kädentaitoja. Alasammuttujen koneiden hylyt haisivat vieläkin palaneelle metallille. Säilyneiden koneiden siivet oli koristeltu hakaristein; ihmettelimme ettei joku herkkis pöyristyjä ole vaatinut niitä poistamaan. Avohyttikoneiden ohjaamot sai miettimään, miten helkkarin kylmä niillä on mahtanut lennellä talvella ja sateella ja pimeällä.

Vanhoja sotakoneita.

Osa näytti pahviliidokeilta.

40-luvun dronella pääsi 7 km:n korkeuteen.

Merenpohjasta löytynyt kone.
 
Hitlerin lahjaksi antama oikaisukone.

Hangaarit yhdistävällä välikäytävällä oli lentokonesimulaattorit; se hienompi paikka oli suljettu ja toimi vain ennakkovarauksilla + oli varmasti suolaisen hintainen. Pienempi simulaattori oli käytävällä, ja sitä sai kokeilla halutessaan. Lentoaika siinä oli viisi minuuttia. Koska muita ei ollut, niin kokeilimme sitä tietysti. Ohjaamoon oli jo melko vaikea itsensä kammeta, mutta lentäminen oli täysin mahdotonta, crashasimme koneen joka kerta, joten ehkä meitä ei vielä kannata oikean koneen puikkoihin päästää.

Simulaattori.

Ahdas ohjaamo.

Istumaan mahduin kuitenkin.

Matkaan.

Jälkimmäinen hangaari oli sitten siviilikonepuoli. Siellä oli yksi isompi flygari, jonka läpi pääsi kulkemaan. Se oli ollut käytössä vuodesta 1953 -> aina vuoteen 1980 saakka, mutta se vaikutti tosi antiikkiselta. Harmi että vessan ovi oli ruuvattu kiinni. Muutama helikopterikin täällä oli, ja sitten harrastustoimintaan liittyviä koneita.

Siviilikoneiden puoli.

Se kirjoitetaan "Lahden".

Vanha flygari.

Sisätiloja.

Vastakkaiset penkit?

Neliön malliset ikkunat. Ja oikeat ikkunaverhot.

Ohjaamo.

Vanhoja lennonjohdon laitteita.

Vanhat lentokoneportaat.

Aikaa saimme kulumaan museossa 2,5 tuntia, Pp halusi kyllä kollata museokaupan tarkkaan, itse en oikein löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Erittäin hyvä kohde tämä oli, mutta hangaareissa ei ollut lämmitystä, ja sisälämpötila oli vain nelisen astetta (miten helkkarin kylmä täällä mahtaa olla pakkasilla??). Siitä täytyy vähentää yksi piste (sillä hytisin koko loppuillan kylmästä). Muuten kiva kohde, arvosana 4/5.
 
Holotna oli.

Ulkona oleva kone oli saanut valot sisälle.

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

810# Tallinna, 7

 9.2.-10.2.2024, -10, Clear, Tallinn, Estonia


Työsuhteeni oli loppumassa kuun lopussa, ja minun täytyi tuhlata vielä hotellivoucherit pois, joita oli työpaikan kautta kertynyt. Tarkoitukseni oli alunperin mennä viettämään lauantai-sunnuntaita Tallinnaan, mutta olin töhöillyt jostain syystä homman pakettiin niin, että hotellivaraus oli perjantai-lauantaille, ja laivalippuni lauantai-sunnuntaille. En saanut hotellin päivämääriä muutettua millään keinoin, koska se oli hankittu kolmannen osapuolen varaussivustolta, jossa oli vielä käytetty neljännen osapuolen voucheria. Olin ottanut sviitin Radisson Blu Olumpiasta; sieltä kyllä tarjottiin spesiaalihintaan vähän niin kuin mielen hyvityksenä kakkosyötä hintaan 165€/yö, mutta melkoisen jahkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että yksi yö talvisessa Tallinnassa saa riittää. Eihän siellä nyt mitään ihmeitä ole näin talvisaikaan yksinäiselle ihmiselle, ja etenkään kun en edes juopottele enää. Sitten piti tietysti vielä kinuta pomolta saldovapaapäivä, sekä muuttaa Tallink appin kautta risteilyt päivää aikaisemmaksi, mutta se onnistui onneksi helposti 3€:n lisähintaan.

Matkaan perjantaiaamuna. Olin nukkunut melko huonosti yön, ja näin itse asiassa unta siitä, että olin sairastunut koronaan ja minun piti perua koko matka, mutta heräsin kuitenkin täysin terveenä seitsemän aikoihin. Lolleroin vuoteessa vielä puolisen tuntia, kiehautin sitten kahveet ja söin aamupalan. Vähän ennen puolta ysiä lähdin kohti Länsiterminaalia. Matka sinnekin kestää melkein tunnin. Ratikassa oli vielä lastentarha menossa jonnekin, joka toi vähän tiiviimpää tunnelmaa, mutta muuten matka ei tuottanut ongelmaa.

Tallink-appin lähtöselvitys on kyllä todella helppo tehdä, sillä se hoituu tosiaankin yhdellä ainoalla napinpainalluksella. QR-koodi toimi porttilukijaan luikauksella, ja olin jo astumassa liukuportaisiin kun isokokoinen vartijamies huusi ja vinkkasi minut luokseen. Hän halusi tehdä jostain syystä turvatarkastuksen. Se oli vähän outoa, en ollut sellaiseen joutunut koskaan laivaterminaalissa, en edes tiennyt että sellaisia tehdään. Se oli samanlainen kuin lentoasemilla, mutta vähän rasittavampi kun en ollut etukäteen tajunnut sellaiseen valmistautua. Sen jälkeen tulee aina vähän epävarma olo, että jotain on jäänyt jonnekin tms.

Tuttu terminaalirakennus.


Sitten odottelemaan laivan lähtöä. Laiva Tallinnasta näytti tulevan ajoissa satamaan mutta jostain syystä boarding alkoi vasta 20 minuuttia myöhässä, ihme juttu kun ei matkustajia näin perjantaiaamupäivällä ollut kuin muutama kourallinen. Ne olivat lähinnä sellaisia työporukoita, jotka lähtivät jotain juttua juhlistamaan. Viimein pääsi laivaan, joskin QR-koodia piti näyttää vielä toisenkin kerran toiselle laitteelle. Olin ensimmäisten joukossa laivalla ja menin heti tilaamaan itselleni kahvin, mutta siitä huolimatta kaikki ikkunapaikat olivat menneet. Harmi, olisi ollut kiva katsoa talvista maisemaa kuinka pitkälle jäätä riittäisi. Pakkanen oli kova, kotoota lähtiessa oli 16 astetta pakkasta ja se sai melkoisen merisumun aikaiseksi.

Tyhjähkö lähtöhalli.

Botski tulossa satamaan.


Matka kesti sen pari tuntia, eikä tarjonnut mitään omituisuuksia. Onneksi pöydänjalassa oli pistorasia joten sain ladattua samalla puhelintani, joskin vähän masensi kun huomasin näytön olevan kahdesta kohtaa halki vaikken muista sitä viime aikoina missään kolhineenkaan. En jaksanut piipahtaa edes kaupassa, vessassa kävin. Jonkun verran kipeitä ihmisiä tuntui olevan mukana. Siinä vaiheessa kun satama alkoi lähestymään ja ihmiset ryhmittäytyivät oviaukon kohdalle, huomasin pian olevan pienten kiinalaisten ympäröimänä. Niillä ei ole minkään sortin tapoja yleensäkään, mutta yskiskelivät holtittomasti toistensa naamoille eivätkä itse olleet siitä moksiskaan, mutta minua kyllä inhotti. Ei ihme, että kaikki koronat sun muut plunssat tulevat melkein aina sieltä suunnasta.

Laivakippolassa.

Merta näkyvissä.


Pääsin ulos terminaalista nopeasti, ei ollut pahaa ryysistä edellä. Taksikuskit hyökkäsivät kimppuun heti kun astui ovesta ulos, mutta torjuin ne ärsyyntyneesti. Kello oli vasta puoli yksi, joten en vielä kehdannut mennä hotellillekaan norkoomaan. Mulla alkoi olemaan jo nälkä kun aamiaisesta oli kulunut liki 5 tuntia, joten päätin lähteä ensiksi syömään. Olin edellisenä iltana googlaillut muutamia pitsepaikkoja, ja laivassa olin päättänyt mennä Il Forno-ravintolaan (Pärnu mnt 20). Olin katsonut paikan vähän yliolkaisesti kartalta, ja en valinnut suorinta reittiä, joten sain kävellä aika matkan ennen kuin sinne pääsin. Olin pelännyt etukäteen missä kondiksessa jalkakäytävät täällä ovat, mutta paremmassa ne ovat kuin Hesassa.

Spåra vaikutti vanhanaikaiselta.


Ruokapaikka löytyi, sisällä muutamia asiakkaita, joskin lounasaika oli jo melkein ohi. Mukava naistarjoilija otti tilaukseni vastaan, tilasin jonkunlaisen kanapitsan (pelkäsin spicy salamin aiheuttavan minulle närästystä) ja San Pellegrino-soodaveden. Maksoivat 17€. Ruoka tuli nopeasti. Pohja oli tosi hyvä ja ruuan koostumus suussa miellyttävä, mutta maku oli vähän lattea. Arvosana 3/5.

Il Forno.

Lounaskippola sisältä.

Kanaplätty.

Sitten Radisson Blu Olumpia-hotellille, joka oli mielestäni hieman syrjässä, osoitteessa Liivalaia 33. Se löytyi helposti kun olin nähnyt erikoiselta näyttävän julkisivun jo netistä. Miesrespa kirjasi minut sisään. Mulla oli junior suite, sellainen löytyi yhdeksännestä kerroksesta. Se oli ensimmäinen pettymys, sillä kerroksia hotellissa oli 26 ja ajattelin ilman muuta sviittien olevan yläkerroksissa. Toinen mistä petyin jo ennen kuin näin huonettakaan, kun ukko sanoi huoneessani olevan saunan, mutta jos haluan lämmittää sen niin siitä pitää soittaa respaan erikseen. Huoneenoven avattuani ensimmäiseksi minua tervehti vanha röökinhaju, sitten silmille tuli kasarimainen sisustus ja kokolattiamatto. Tahroja oli siellä täällä, törkein (ja epäilyttävin) sohvalla, lavuaari oli ottanut hieman osumaan jne kuluneisuuden merkkejä. Huoneita oli kuitenkin kaksi, erillinen vessa jossa oli myös suihku ja kylpyamme, ja sitten sauna erikseen. Ne oli ehkä rempattu jossain välissä, mutta eivät nekään uuttuuttaan hohkanneet. Kaksi telkkaria oli, toinen makkarissa ja toinen olkkarissa. Kahvikapselikone (tuskin osaisin sellaista käyttää), jääkaappiminibar, jonne mahtui onneksi myös omia juomia, hyvä työpöytä. Hedelmävati oli olkkarin pöydällä, siitä ei selvinnyt onko se talon tarjoamaa vai ei, sillä esim. vesipullot talo olisi tarjonnut jos olisi kuulunut johonkin Radisson-klubiin. Googlailin, voiko vesijohtovettä juoda, ja ilmeisesti "yleensä" voi mutta voi maistua myös pahalle, joten päätin etten ainakaan ihan heti tyyppaa hanavettä. Myöhemmin bongattua bugeja oli huono vessanpytty (ei oikein tahtonut vetää), makuuhuoneen telkkarin kaukosäätimestä oli patterit loppu - onneksi olkkarin kake toimi myös toiseen telkkariin.

Hotelli ulkoapäin.

Huone.

Olkkari.

Makkari.

Amme.

Sauna.

Suihkun seinässä mysteerinappi.

Kahvikulmaus.

Näkymät ikkunasta.


Hetken aikaa latasin puhelimeni akkua ja lähdin sitten kävelylle vanhaankaupunkiin. Sinne oli jonkun verran hotellilta matkaa, varmaan lähemmäs kilometri. Vanhankaupungin kaudut eivät näyttäneet jäisiltä, mutta liukkaat ne kyllä olivat. Hiekkaa oli ripoteltu huurteisille laatoille, mutta en tiedä auttoivatko ne kitkaan vai lisäsivätkö liukastumisriskiä entisestään. Kävelin Raatihuoneentorille, joka oli vuorattu kuusipuilla, aivan kuin meillä jouluisin kun näkee niitä kuusimyyjiä. Aika erikoista oli se, en tiedä mikä siinä mahtoi olla taustalla. Kävelin sitten Lai-kadulle ja etsin KGB:n vankila/putkamuseota (KGB Vangikongid). Sellainen löytyi Pagarin ja Pikk-kadun risteyksestä, aika mitätön kyltti, ja hämyinen rautaovi portaiden alapäässä. 9€ maksoi sisään, mikä oli minusta aika reipas hinta muutamasta putkasta, mutta ihan OK. Olen näitä nähnyt toki ennenkin. Vessa olisi kiinnostanut eniten - siis tuon putka-aikakauden vessa, mutta pelkästään nykyaikainen vessa löytyi joka mahtoi olla jopa ihan asiakaskäytössä. Arvosana 3/5.

Hotellin vieressä oleva työmaa.

Uutta ja vanhaa.

Lisää uutta ja vanhaa.

Anton Hansen Tammsaaren patsas.

Viru-hotelli.

Vanhankaupungin portti.

Härkää sarvista ja muualta.

Sauna 12.

Ei juuri turisteerausta.

Joulukuusia Raatihuoneentorilla.

Hiljaista oli täälläkin.

KGB:n putka Pagarin ja Pikk-kadun risteyksessä.

Ovi museoon.

Käytäväkin oli jo melko ahdistava.

Selli.

Soviet sink.

Kuulustelutuoli.

Eristyssellissä ei ylettynyt ihmeitä tekemään.

Toinen eristysselli.

What has happened here?

Muistutus sananvapaudesta. RIP.

Asuintalo putkan yläpuolella.


Seuraavaksi kävelin Toompean näköalapaikalle tsekkaamaan auringonlaskun värjäämät maisemat. Sinne olikin aika matka jäistä mukulakiviylämäkeä, mutta löysin perille ilman karttaa ohittaen myös Venäjän hyökkäyssodan vuoksi tehdyn "mielenosoitusaidan". Hauskasti myös lokki laskeutui ja istahti kaiteelle poseeraamaan meille muutamalle paikalla olleelle turistille. Aika vähän turisteja muutenkin oli tähän aikaan arkipäivästä liikkeellä, autioita katuja sai mittailla. En tiedä olisiko turistimyymälät olleet auki, todennäköisesti ainakin osa niistä, mutta ne olisivat varmaankin extra-kiusallisia jos olisi vielä ainoa asiakas niissä.

Turistimyymälä.

Mielenosoituksellisia lauseita banderolleissa.

Hienoa täällä oli talvellakin.

Aleksanteri Nevskin katedraali.

Toompean mäellä.

Lokkikin halusi päästä kuviin :)

Poistuin vanhastakaupungista, Viru-keskuksen liepeillä alkoi olla enemmän väkeä, jotka olivat valmistautumassa selvästi viikonlopun viettoon. Kävelin pilvenpiirtäjien valloittamalle alueelle, ja menin tutustumaan Stockmanniin; oli alkanut paleltaa ja tarvitsin jo pienen lämmittelytauon muutenkin. En oikein keksinyt muuta kuin visiteerauksen viinamyymällässä - siellä olisi tarjottu maistiaisia mutta totesin vain etten juo (mitä hemmettiä teen sitten siellä liikkeessä). Koitin etsiä Sojua, mutta eipä tullut vastaan. Muutamia houkuttelevia pulloja oli kyllä, mutta jätin ne toistaiseksi vielä ostamatta. Poikkesin sitten Herkussa, mikä ei muistattunut suomalaista vastinetta oikeastaan mitenkään, mutta oli selvästi paremmantason ruokakauppa. Ostin kassillisen limsaa, sipsejä - jotka olivat täällä todella kalliita (ja eikö virolaisilla ole itsellään mitään paikallissipsejä? - kasvisliemikuution (kotiin), ja koitin etsiä myös suihkusaippuaa mutta en löytänyt sitäkään.

Hauska kippola.

Koska Tallinnaan on bygätty tällasia?

Kuin suuressa maailmassa.

Uutta ja vanhaa.

Ihan kuin Mehiläinen?

Stokkalle oli kiva päästä.

Kallista brenkkua Virossa.

Kröpsud-osastolle, sano.

Ei mitään erikoisia sipsejä...


Palasin hotellille. Mietin kokeilisiko kapselikahvikonetta vai ottaisiko pelkän teen, mutta perustelin itselleni ettei tähän aikaan enää kannattaisi juoda kahvia  (ohjeissa ihmetytti kupin koko, pienempi oli 60ml ja isompi 140ml mutta miten voi olla noin iso ero jos samalla kapselilla tulee molemmat koot?) joten päädyin teehen. Hanavesi haisi omituiselta, joten laitoin Stokkalta ostamaani pullovettä. Soitin muutaman kerran respaan kunnes sieltä vastattiin, ja pyysin laittamaan saunan päälle. Ukko sanoi lämmitykseen menevän puoli tuntia, mutta epäilin tuota. Vastukset kyllä napsuivat mutta ei sauna tuntunut lämpeävän millään. Lämpömittaria ei ollut mutta hyvä jos siellä 60 astetta oli. Respaukko oli sanonut saunan olevan lämmin 2-3h, joten en voinut loputtomasti sitä lämmittääkään. Sauna kuitenkin parani mitä useammin siellä kävi, lopulta saunoin vain 2,5 tuntia. Harmitti kun en ollut ostanut riittävästi juomista. Loppuilta sujui telkkaria ja vlogeja katsellen, nukkumaan kävin vähän ennen puolta kahtatoista.

Iltanäkymät hotellihuoneesta.

Tälläsiä sipsejä tuli mukaan.

Limulinjalla mentiin.


Oli jotenkin niin ahdistavan pimeää, että piti siirtää toinen puoli pimennysverhoista sivuun. Muuten vuode ja bedlinensit olivat ok, paitsi peitto oli kilometrin pituinen myös leveyssuunnasta, en pitänyt siitä. Se kyllä saattoi olla oma moka kun olin valinnut kingbedin erillisten vuoteiden sijaan. Hyvin nukutti kolmeen saakka, mutta sitten naapurin turaani-kännikalat saapuivat ilmeisesti baarikierrokseltaan huoneeseen. Seinät olivat ohuet, ja juoppojen puheääni kova, ja ajattelin ettei sitten loppuyönä nukuta, mutta onneksi ne sammuivat puolen tunnin sisällä, ja loppuyön nukuin ihan ok. Mun piti mennä jo kahdeksan jälkeen aamiaiselle, mutta nukutti siihen malliin, että heräsin vasta yhdeksältä. Eipä se mitään haitannut, ulkona oli todennäköisesti niin kylmä etten viitsinyt lähteä aamulenkille joten myöhäisempi aamiainen oli ok. Onneksi sitä tarjoiltiin yhteentoista saakka. Väkeä aamiaissalissa oli yllättävän paljon (en oikein kehdannut edes kuvata aamiaisbuffan tarjoiluja), ja aika moni tuntui olevan kipeänä, kuinkas muuten. Sain onneksi ikkunapaikan vähän syrjempää, vieressäni oli turkkilaiselta vaikuttava kaksikko, joka puhui numerot silkaksi härmäksi?! Kuinka omituista sekin on...

Aamiaisella.


Huoneessani otin sitten uusiounet ja surffailin koneella (ärsytti kun jostain syystä verkon ylläpitäjä kertoi disclaimerissaan ottavansa ylös nimeni, huoneennumeroni ja koneen mac-osoitteen??). Naapurin känniläisetkin siinä heräilivät. Tosi huono äänieristys kyllä oli. Kulutin reilun puolitoistatuntisen lollerointiin, en oikein pystynyt keskittymään mihinkään.

Vessassa piti lorotella hiljaksiin.

Hotellihuoneen hedelmävati jäi syömäti.


Vähän ennen kahtatoista tein check outin, se onnistui nopeasti. Kävelin sitten hiljaksiin kohti satamaan. Aurinko paistoi mutta keli oli jäätävä, vastatuuli vielä koko matkan. Piipahdin hetkiseksi siinä sataman lähellä olevassa Nautica-ostarissa; se oli täynnä ruotsalaisia humalaisia. Melkoinen näytti olevan meininki, joskin pääosin ärsyttävä. Menin sitten lähtöterminaaliin yytsäilemään, jos kohta pääsisi laivaan. Jonkunlaisen tovin siellä joutui kyllä odottelemaan. Olin ajatellut ettei lauantaipäivän lähtö olisi suosittu mutta nuorta sakkia oli riittämiin. Laiva oli onneksi aikataulussaan ja viimein sinnekin pääsi sisään. Tällä kertaa sain tilattua kahvin ja vesipullon ja ennätin silti saamaan ikkunapaikan. Hyvä niin. Tunnin verran siinä istuskelin, kävin sitten kerrosta ylempänä syömässä Burger Kingissä. Safka piti tilata automaatista, mutta se kuittijutska oli rikki / kuittinauha loppunut, joten piti opetella numero ulkoa kun en ehtinyt ottamaan siitä kuvaa. Onneksi myyjä ei vaatinut sitä tilausnumeroa nähdäkseen. Ihan hyvä hamppis oli.

Auto hotellin parkkipaikalla.

Nautica-ostari.

Kohti satamaa.

Tallinnan terminaalirakennus.

Matka Hesaan alkoi.

Burger Kingin hampurilaisateria.


Kävin sitten vielä kaupassa, ostin pullollisen viinaa ja vähän nannaa. Ikkunasta näin miten laiva oli jo kääntymässä Hesan terminaaliin joten menin sitten jonottamaan ulospääsyä muiden kärsimättömien kanssa. Hyvin tyypillinen, mutta hyväntuulinen humalainen suomiukko mielsi juttelemaan kaikkien kanssa, ja vaikutti olevan myös poliittisesti valveutunut ja kajautti ilmoille naururemakan säestyksellä jonkun vitsin Haaviston Pekasta. Arvosana ihmisiä kiusallisesti häiritsevästä hyväntuulisesta humalaisesta 4/5. Viimein ovet avattiin ja päästiin ulos. Humalainen yritti päästä tullimiesten käsittelyyn mutta nämä eivät olleet hänestä kiinnostuneita. Sen sijaan ihmettelin etten itse joutunut syyniin kun kerran lähtiessäkin poimivat minut sivuun. Ratikka tuli tietysti täyteen ja kurvasi vielä jostain syystä Aleksanterinkadulle, mutta pääsin siitä kätevästi Kaisaniemen metroasemalle ja siitä kotiin.

En ottanut tällä kertaa Per seitä.



* * * *


Arvio reissusta: Hotelli oli paskahko, annan siitä 2/5. Ilma liian kylmä, humalaisia liikaa, ei mitään tekemistä, eikä mitään uutta. Kyllähän sellaisesta reissusta nyt 4/5 lähtee, ilman muuta!