keskiviikko 18. lokakuuta 2017

549# Kypros, 4

15.8.2017, Tuesday, +31, Clear, Paphos, Cyprus


Heräsin kellonsoittoon klo 7. Vielä olisi nukuttanut armottomasti, mutta oli retkipäivä Troodos-vuoristoon ja meidän piti olla ns. asemissa klo 8.30 CTO:lla pahanmakuinen aamiainen syötynä ja kamat pakattuina. Onnistuimme tässä hyvin, olimme pysäkillä melkein 10 minuuttia etuajassa. Hämmästyimme hieman kun pysäkille kurvasikin sellainen pienempi bussi, ns. shuttle-bussi, mutta retkelle ei ollut niin paljon osallistujia, että olisi tarvittu isompi dösä. Retkiläisiä oli ehkä tusinan verran, pari opasta ja bussikuski, josta emme osanneet päätellä onko se mies vai nainen.

Retkibussi.

Paikallisopas oli suomalainen, joskin asunut Kyproksella jo niin pitkään että meni paikallisoppaasta. Hän hoiti puhumisen, ja hänellä olikin valtava tietämys asioista. Ensiksi teimme kuvausstopin tienseisakkeelle kuvaamaan Afroditen kalliota, jossa kyseinen jumalatar oli syntynyt. Tarinan mukaan merellä oli pyörinyt aalto, joka ei tiennyt minne olisi mennyt ja lopulta iskeytynyt tähän kyproslaiseen kalliomuodostelmaan ja aallon jälkeisestä vaahdosta olisi Afrodite sitten syntynyt. Afrodite on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumala. Uskomuksen mukaan, jos nainen ui kallion ympäri, hänestä tulee kaunis ja nuori, mutta jos hän ui kallion ympäri kolme kertaa täydenkuun aikana, hän saa neitsyytensä takaisin. Vastaavasta tempusta mies näkee itse Afroditen. Ja uimapuuhat pitää suorittaa tietysti alastomana.

Keskimmäinen kiviröykkiö on Afroditen syntymäpaikka.

Lähdimme jatkamaan matkaamme vähitellen kohti vuoristoa. Pysähdyimme Omodoksen pikkukylään, jossa kävimme kaupassa maistelemassa jotain pähkinöitä ja leivoksia yms. Emme ostaneet mitään. Omodoksessa oli myös kylän kokoon nähden suuri, ulkoapäin vaatimattoman näköinen kirkko, jonka kävimme tsekkaamassa. Se oli ihan hieno pytinki, maalaukset olivat näyttäviä. Tänään oli Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumispäivä, joka oli ortodoksisen kirkkovuoden suurimpia juhlapäiviä, joten paikallista porukkaa ramppasi kirkossa pilvin pimein suutelemassa pyhimysten kuvia. Meillä oli omaa aikaa puoli tuntia, mutta emme oikein keksineet missä olisimme sen voineet kuluttaa. Ei ollut mitään ostettavaa emmekä jaksaneet mennä baariinkaan, joten kävelimme päämäärättömästi kapeilla kujilla ja leikimme kissepennun kanssa.

Alttari.
Kirkon pyhimyksiä.
Omituista kamaa.
Omodoksen kylän katuja.
Leikkikaveri Omodoksesta.

Hyppäsimme bussiin ja jatkoimme matkaa nousten vuoristoteitä yhä ylöspäin. Nousu ei ollut jyrkkää kuten esimerkiksi Balkanilla, vaan tasaista nousua ja suht suoraa tietä. Maisema oli ylänkömäistä eikä oikein huomannut edes olevansa missään kunnon vuoristossa. Saavuimme lopulta Troodos-aukiolle, joka oli reilun 1700 metrin korkeudessa. Ei ollut enää niin turkaisen kuuma kuin alhaalla merenrannalla, mutta sellainen miellyttävä keli, ehkä +24. Alueella oli vessat, hevosajelua, kioski, hotelli, turistikauppoja ja baareja. Kävin ostamassa pienen sipsipussin ja maistamassa viinaa, jota tarjosivat kaupasta. Se maistui simalle, enkä halunnut ostaa sitä.

Troodosvuoriston näkymiä.
Jollekin oli kalja maistunut.

Puolen päivän kieppeillä ajoimme pienen matkan alaspäin ja lähdimme sitten jalkaisin pienelle patikkaretkelle. Olisikohan ollut kadunpätkä mukaanlukien nelisen kilometriä taivallettavaa, mutta polku oli kapoisa ja raskasta maastoa ja melko vaikeakulkuista kivien ja kantojen vuoksi, vaikka olikin alamäkeä. Korkeita askelmia yms, joten kyllä se hieman jalkoja hapotti. Potamos-joki seurasi polun vieressä, mutta ehkä se oli ennemmin pelkkä puro kuin joki. Ei nyt mitään kovin erikoisia maisemia tarjonnut tämä kävelyretki, mutta oli siellä nyt jonkin verran ihmeteltävää, kuten esimerkiksi mansikkapuu. Siinä oli punainen runko ja puu kasvatti pahanmakuisia marjoja (niitä ei ollut tosin nyt). Polun keskipaikkeilla oli isohko vesiputous - tosin Niagaran nähtyäni tälläiset pienet purot eivät jaksa enää oikein säväyttää.

Kyposlainen joki ei tulvinut yli äyräiden.
Mansikkapuu erottui punaisen rungon vuoksi.
Vesputtous.

Kävelyreitti päättyi Psilo Dendro-nimiseen ravintolaan ja kalankasvattamoon. Meiltä oli jo aiemmin bussissa tiedusteltu, söisimmekö kalaa, kanaa vai porsasta. Päätimme ottaa Pp:n kanssa kanat, vaikka arvasimme sen jo etukäteen kuivaksi käntyksi. Istuimme yhteispöydässä, sellainen on aina vähän kiusallista. Aluksi tarjottiin jumalaton lautasellinen kuivaa salaattia, ei kastiketta, ei öljyä, ei fetaa, ei sipulia ja kusetukseksi salaattia oli jatkettu kaalilla. Pääruoka oli kuiva ja paha. Kyytipojaksi oli surkeaa viiniä, ei saanut edes olutta. Arvosanat ruuan suhteen jatkuvat 1/5, mutta kun ei näistä kerta kaikkiaan voi antaa parempaa. Jälkkäriksi haimme Cyprus cafet papparaiselta, joka toi mieleen Twin Peaksin roomservice-ukon. Se oli sentään vähän parempi kokemus.

Kalankasvattamo.
Lounas 1/5.
Kahvisetä taisi esiintyä Twin Peaksissa.

Siirryimme jälleen bussiin ja ajelimme alas vuorilta kohti Limassolia. Matkalla pysähdyimme paikkaan, jossa meillä maistatettiin pahanmakuisia juttuja; mitä lie luumutuotteita ja muuta makeaa massaa, oliiviöljyä sekä commandariaa, joka oli makeaa viintä. Yhtä lailla, kaikki karsean makuisia, joten emme ostaneet mitään, en tiedä ostiko joku ryhmäläisistämme jotain.

Sinne ja tänne.
Souzoukos - jonkinlaista makeaa mantelimättöä.

Sitten ajoimme moottoritietä pitkin takaisin Pafokseen. Annoimme pienen tipin kuskille. Opas kertoi meille, että aiemmin hotellitapaamisella tiedustelemamme retki ei tulisi onnistumaan, mutta hän oli kirjoittanut meille bussiaikataulut ylös haluamiimme kohteisiin varsin kattavasti. Isot plussat taas oppaalle viitseliäisyydestä ja vaivannäöstä.

Hotellilta haimme uimakamat ja menimme uimaan. Vieläkin oli isot aallot ja punainen lippu, joten menimme samalle rannalle jossa olimme olleet edellisenäkin päivänä. Olin ottanut uimakengätkin taas käyttöön, mutta edelleen niillä oli omituista uida.

Illalliselle menimme hotellimme vieressä olevaan Mandra Tavernaan. Tilasimme kleftikot. Tunnelma ravintolassa oli kivempi kuin rantakadun brittimestoissa. Ruokakin vaikutti vähän paremmalta, eikä maku huono ollutkaan, mutta olisin toivonut että kokki olisi osannut erotella lihat luista. Semmosia pieniä luunsiruja oli annoksessa niin laski vähän fiilistä, mutta paras ruoka täällä kuitenkin tähän asti.

Illallisravintola Mandra Tavern.
Tämä sapuska oli jo vähän parempi.

Illallisen jälkeen menimme vielä kauppaan tekemään hieman juomaostoksia. Telkkarista olisi tullut Hoffenheimin ja Liverpoolin välinen jalkapallomatsi. Sitä olisi ollut kiva ehkä vähän aikaa katsoa, mutta naiset...

Kaupassa oli vielä vihannesten punnitsija.

perjantai 13. lokakuuta 2017

548# Kypros, 3

14.8.2017, Monday, +32, Partly cloudy, Paphos, Cyprus

Heräsin edellisen aamun tapaan selkäsärkyyn. Kahdeksan kieppeillä nousimme. Pp aloitti päivänsä käymällä aamu-uinnilla. Hänen palattuaan menimme aamiaiselle. Meillä oli tällä kertaa omat mehut mukanamme, koska hotellin mehu oli niin pahaa. Jotain kertoo sekin, että alueella vaellelleet kisset eivät kelpuuttaneet kinkkusiivuja ravinnokseen.

Päätimme testata Pp:n 50 sentillä hankkimat uv-rannekkeet. Sellainen mukamas vaihtaa väriä ja ilmoittaa jos on ollut auringossa liikaa. Pakkasimme päivän retkeä varten mukaamme myös vettä, kameraa, aurinkorasvaa jne. Varmaan tulisi taas kävelyä melkoisesti.

Hotellilta lähdimme varttia vaille kymmenen. Ohitimme vanhan kreikkalaisen teatterin, joka oli nimetty Fabrika Hilliksi. Oli ilmeisesti vasta hiljattain löydetty ja kaivaukset vielä käynnissä, eikä se ollut siksi mikään virallinen nähtävyyskään. Tie mäen päälle kuitenkin meni, ja näimme teatterin ylhäältä päin. Eipä ollut mikään erikoinen, näitä on nähty paljon.

Löydetty teatteri oli vielä osittain maan alla.

Jatkoimme matkaa Tafon ton Vasileon-pääkadulle ja kävelimme 2,2 kilometrin matkan Tombs of Kings-hauta-alueelle. Pääsyliput 2,50€, ei mikään paha hinta. Nimestään huolimatta tälle alueelle ei oltu haudattu kuninkaallisia, mutta toki muita korkea-arvoisia jamppoja. Vanhimmat haudat olivat 300-luvulta. Alue oli löydetty 1970-luvulla. Vähän oli taas sellainen "kivikasoja kuumassa", kuten äitemuori asian muotoilee. Ei mikään hienoin nähtävyys, mutta kyllähän tämän nyt kiersi.

Katu ei paljon auringonsuojaa tarjonnut.
The tombs of the kings.
Kivikasoja kuumassa, niitä riittää aina turistin ihmeteltäväksi.
Hautoja.
Lisää hautoja.

Sen verran pukkasi soijaa ja huomattiin vesivaranto vähäiseksi, että hautuumaan jälkeen kävelimme ensimmäiseen kahvilaan joka vastaan tuli. Se oli Karlina's. Otimme frapet ja vedet. Istuimme siinä melko tovin ja keräsimme voimiamme. Ihmettelyn aihetta tarjosi kahvilan edessä ollut liikenneympyrä, jossa muutama auto sattui siinä kolaroimaan. Vauhti oli hiljainen eikä siinä käynyt sen pahemmin, mutta autot menivät ruttuun ja jäivät keskelle liikenneympyrää tukkien tien. Varmaan osallisille melko kiusallinen kokemus. Kahvilan omistajalta vaikuttanut ukkokaan ei malttanut olla sekaantumatta asiaan ja meni mukaan häsläämään.

Kaffepaus.

Suunnistimme seuraavaksi kohti rantaa ja kävelimme rantaraittia pitkin melkoisen matkan. Kiersimme koko mosaiikkialueen. Välillä istuskelimme penkillä katsellen merelle. Lopulta tulimme satamaan. Poikkesimme jälleen kippolaan; aluksi oli tarkoitus tyytyä pelkkiin juomiin, mutta minua hiukoi sen verran että tilasin myös kanapita-leivän. Ei mikään erikoinen, 2/5, mutta kyllä siitä nälkä vähäksi aikaa talttui.

Liki 20 vuotta sitten karille ajanut M/V Demetrios II-laiva.
Uiminen oli vaarallista.
Pien kirkko.
Taidetta rantaraitin varrella.

Menimme jälleen mosaiikkipaikaan, siihen samaan missä olimme olleet jo edellisenä päivänä, sillä luulimme missanneemme pylvään, jota vasten apostoli Paavali ruoskittiin. Tämä oli kuitenkin mosaiikkialueen ulkopuolella, vaikka surkea karttamme muuta väittikin. Näimme kuitenkin Saranda-linnakkeen rauniot, jotka oli jäänyt meiltä aiemmin väliin. Rauniot olivat hienot, ja niitä pääsi kiertämään lähietäisyydeltä, eikä täällä ollut muita turisteja. Jatkoimme sitten ulos alueelta ja suuntasimme Odos Apostolou Pavlou-kadun itäpuolelle, josta löysimme lopulta ruoskimispylvään. Vieressä oli kirkko, tsekkasimme sen myös.


Ei pestä koipisia tässä.
Saranda-linnakkeen rauniot.

Pilari jota vasten apostoli Paavali piestiin.
Kirkko ulkoa.

Kirkko sisältä.

Tunsimme itsemme väsyneeksi, joten poikkesimme ensin kaupalle hakemaan hieman juotavaa ja sitten palasimme hotellillle. Hetken levättyämme vaihdoimme uimakamat ja menimme rannalle. Merenkäynti oli kovahkoa ja rantavalvojat olivat kiskoneet punaisen lipun salkoon asiasta varoittamaan. Emme uskaltautuneet normipaikalle, vaan kävelimme hieman eteenpäin aallonmurtajien suojiin. Tässä ei ollut erityistä pasaasia, vaan uimaan piti mennä rannasta. Se ei ollut helppoa, sillä pohja oli epätasainen ja kivinen ja muita uimareita oli paljon. Paluumatkalla hotellille Pp kävi testaamassa normiuimapaikan, ja sanoi sen olevan sen verran haastava uimakohde tänään, että päätin jättää väliin.

Omituinen.

Hotellilla otimme pienet drinksut. Rinta oli mennyt palamaan. UV-rannekkeissakin oli väri vaihtunut ja se indikoi meidän saaneen liikaa aurinkoa.

Ranneke oli muuttunut keltaisesta pinkiksi.

Kahdeksan maissa lähdimme ulos lämpimään iltaan. Kävimme ensin tsekkaamassa mistä löytyi CTO-toimisto, jonne meidän pitäisi osata mennä seuraavana aamuna, siellä oli retkipysäkkimme josta bussi meidät noutaisi. Sen löydettyämme aloimme etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme Pelicaniin, kun ei muuta tuntunut tänään löytyvän. Paikkaa oli haukuttu etukäteen jo paljon, joten ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Ja surkea ravintolahan se olikin. Pp tilasi kanan ja minä lihavartaan. Ruuan tulo kesti kauan, liha ei ollut medium vaan kypsä. Täysin mautonta oli ruoka ja liha sitkeää, sipulit ja paprikat huonoja, ranskalaiset huonot, barbeque-kastike nyt ei voi missään ikinä onnistuakaan, bisse oli lämmintä ja laimeaa. Ihme, että sain syötyä sitä niinkin paljon. Arvosanaksi napsahtaa 1/5. Aika heikot ravintolat olleet tähän asti, kun yleensä Kreikan puolella ruuat ovat olleet hyviä. Onneksi ei sentään kovin pahan hintaisia.

Hotellille palasimme kymmenen maissa.

Ilta saa.
Illallakin riitti kuhinaa.
Syö tätä nyt sitten... 1/5.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

547# Kypros, 2

13.8.2017, Sunday, +31, Partly cloudy, Paphos, Cyprus

Olin nukahtanut välittömästi mentyäni maaten. Näin paljon unia mutta heräsin ensimmäisen kerran vasta kun oli jo valoisaa. Lopulta nousimme klo 8. Tulihan siinä jo melkein 10 tunnin yöunet otettuakin.

Ensiksi aamiaiselle. Sisätiloissa oli törkykuuma, ulkona oli myös pöytiä joskin tilaa oli vähän nihkeämmin tarjolla, mutta saimme itsellemme pöydän. Aamiainen oli buffet-tyylinen mutta aika heikkotasoinen. Leipä oli kohtalaista paahdettuna ja jugurttikin menetteli, mutta kahvi ja mehu olivat pahoja, huonot leikkeleet ja perunat (sic!) ylikypsiä. Pekoni oli lötköä, makkara suorastaan karmiva. Lisäksi ympärillä pyöri kärpäsiä ja haisi kuselle. Annetaan nyt 2/5 arvosanaksi.

Palasimme huoneeseen. Siivooja oli sinne jo tuloillaan, laitoimme oveen lapun ettei meitä häirittäisi. Siivooja kuitenkin hetikohta oveen koputtelemaan. Koitimme sanoa, että sopisiko jos hän tulisi myöhemmin uudelleen, mutta hän ei puhunut englantia. Tyydyimme sitten vain antamaan roskat pois, eipä tuo huone nyt vielä niin siivouksen tarpeessa ollutkaan.

Valmistauduimme kuumaan kävelyretkeen ja lähdimme mosaiikkikaivauksille sataman lähettyville. Ensiksi kävimme tsekkaamassa kuitenkin linnakkeen kun kerran sellainenkin kohdalle sattui. Siellä oli olevinaan jonkinlainen näyttely, mutta se oli aivan susi. Mikään ei tuntunut edes toimivan, filminauhat yms olivat pois päältä jne. Ylhäältä kuitenkin kohtalaiset näkymät, mutta en tiedä oliko sisäänpääsyn arvoinen (2,50€).

Linnake.
Linnaa sisältä.
Ei oikein iske tällänen taide.

Jatkoimme siitä arkeologisille kaivauksille, tänne maksoi sisään 4,50€ mutta alue oli melkoisen laaja. Jonkin verran arkeologiset kaivaukset kiinnostivat myös muita ihmisiä, mutta ei nyt mitään jonotusta tarvinnut sentään harrastaa. Näimme Aionin, Theseuksen ja Dionysos-talojen kaivaukset, joista jälkimmäinen oli hienoin ja suurin. Mosaiikkilattiat olivat 200-400 luvulta ja varmaan aikanaan niihin oli paljon jouduttu näkemään vaivaa. Muuta nähtävää alueella oli majakka ja 100-luvulla rakennettu odeon, joka oli eräänlainen teatteri.

Arkeologisen puiston sisäänkäynti.
Kivikasoja kuumassa.
Mosaiikkilattiaa.
Kissekin tuli ihmettelemään mosaiikkeja.
Majakka.
Odeon.

Kuumuus ja pitkähkö kävely alkoi sitten jo hieman uuvuttamaan, joten poistuimme kaivauksilta ja suuntasimme ensimmäiseen baariin joka vastaan tuli. Otimme vissyä, jääteetä, frapen ja ice cappucinon. Kolme varttia niiden tuhoamiseen meni aikaakin.

Kävimme hieman shoppailemassa, sain ostettua vyön, jota olin jo kaipaillut yli puoli vuotta. Laadusta lienee paras vaieta. Kympin maksavat uimakengät tarttuivat matkaan myös; en kokeillut niitä ja myöhemmin sain huomata niiden olevan yhtä numeroa liian suuret. Lisäksi myyjä oli epäkohtelias, joten ei jäänyt hyvä mieli tästä.

Poikkesimme hotellilla vaihtamassa uimakamat ja suuntasimme samalle paikalle uimaan kuten edellisenäkin päivänä. Aallot olivat numeroa suuremmat, mutta vielä uskaltauduimme rappusilta uimaan. Oli vähän pilvistä, mutta merivesi oli yhtä lämmintä kuin aiemminkin. Mulla oli uudet uimakengät testissä, melko häröä niillä oli kyllä uida.

Kävimme hotellilla suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ja sitten kiirehdimme hotellitapaamiselle. Edellisenä päivänä opas olisi ollut omassa hotellillamme, mutta missasimme tuon tapauksen, joten jouduimme nyt suuntaamaan muutaman kilometrin päähän hotellille. Arvioimme matkan ja ajan väärin, ja lopulta jouduimme puolijuoksemaan, että ehdimme paikalle oikeaan aikaan. Myöhästyimme silti 7 minuuttia, mutta onneksi opas oli paikalla odottamassa, eikä muita turisteja turisemassa. Valuimme tietysti valtoimenaan hikeä, joten vähän hävetti. Saimme kuitenkin yhden retken varattua ja toisesta retkestä opas laittoi kyselyä eteenpäin (oli kansainvälinen retki), ja saimme paljon muitakin asioita selvitettyä. Melkein puoli tuntia tuhlasimme oppaan aikaa, mutta hän oli niin avulias. Kiva huomata, että vielä hyviä oppaita on. 5/5.

Asiat selvitettyämme lähdimme käppäilemään takaisinpäin. Matkalla osui kadunkulmassa kiva baari, jossa oli vain muutama juntihko liverpoolilaisturisti. Mekin jäimme siihen; otin oluen, Pp otti Mojiton. Maisemaltaan ei mikään hääppöinen baari, mutta siinä oli kiva katsoa kyproslaista ajokulttuuria - kaistat erotti keskikoroke, mutta paikalliset ajoivat tyylikkäästi keskikorokkeen yli, ja toisinaan käyttivät sitä jopa parkkipaikkana. Myyjän englanninkielentaito oli yhtä huono kuin minun, mutta oli silti ystävällinen; Pp unohti viuhkansa baariin, ja jouduimme palaamaan sitä hakemaan, myyjä vaikutti ilahtuneelta ja kertoi, että oli kyllä yrittänyt lähteä peräämme muttei ollut nähnyt meitä enää.

Palasimme takaisin hotellille, jossa huomasin jättäneeni aktiivirannekkeen laturin kotiin, vaikka minulla onkin se matkatavaraexceliin listattuna. Se vähän harmitti kun jäisi sitten loppuviikon askeleet välistä. Piti käydä taas suihkussa, koska aikaisempi juoksulenkki oli kropan tyystin hiostuttanut. Sen jälkeen parvekkeella istumista ja muutamien juomien nauttimista.

Puoli yhdeksältä lähdimme etsimään illallispaikkaa, joka löytyi tällä kertaa rantakadun Captain's View'stä. Saimme kakkoskerroksesta maisemapöydän, joten siitä plussaa. Muuten ruoka oli varsin ailahtelevaa; alkupalaksi oli huono valmisleipä ja margariini tarjoiltiin paketista. Pp oli valinnut pääruuaksi kleftikon ja minä stifadon, lihapatoja siis molemmat. Ranskalaiset perunat olivat huonoja, kastike pahahkoa, liha oli todella mureaa, herneet pahahkoja ja porkkanat täydelliset; makeat ja juuri sopivan al dentet. Annetaan nyt paikalle 3/5. Syötyämme kävimme vielä kaupassa ennen kuin palailimme hotellille. Äkkiä alkoikin jo taas niin väsyttämään.

Kakkoskerrossa illallispaikkamme Captain's view.
Safka.